Takkojen ja puulämmitteisten saunojen suloinen tuoksu leijailemassa pimeiden katujen yllä nipin napin pakasteisessa ilmassa. Ei tuulta, savu painuu alas ja tuoksu täyttää ilman juostessani sen läpi. Paistuvien pipareiden mausteinen tuoksu jossain noin puolimatkassani.

 

Viemärin pistävä haju paikassa, missä on katu (ja oikeastaan puoli kauppakompleksin takapihaa) revitty auki ja jouduin kiertämään autotien kautta. Oksennuksen haju maantien varressa – mitä lie myllerretty pihamaalla Dieselin kitkerä katku rekkojen jyristäessä ohitseni maantietä pitkin.

 

Kirkko upeasti sinivalaistu ja hieno valotaideteos kirkon edustalla. Kauniita ja tyylikkäitä jouluvaloja talossa jos toisessa reittini varrella luoden valoa pimeään joulukuuhun ja joulun tunnelmaa ohikulkijoille. Toinen toistaan järkyttävämpiä väriviritelmiä, joista on jo hyvä maku kaukana, jaiks, ei tämä sentään mikään jenkkilä ole!

 

Koiria, koiria kaikkialla. En ole edes jaksanut laskea kuinka monta koiraa ulkoiluttajineen ohitan lenkilläni joka kerta. Aika usein matkan varrella kohtaan myös naapurini koiransa kanssa. Yleensä koirat eivät ole kovin pelottavia, ennemminkin melko flegmaattisia. Tällä kertaa ohitin muiden muassa jonkun naisen (kai) kahta pikkuista koiraa ulkoiluttamassa. Toinen koirista sai yllättäen sätkyn siitä ohi juostessani ja hyökkäsi kohti. Ulkoiluttaja nykäisi hihnasta, mutta minäkin ehdin jo tehdä sellaisen elokuvamaisen sivuloikan koiran hampaiden ulottumattomiin. Ja sitten palasin rytmiini.

 

Loppumatkasta olisi ollut potentiaalia haistaa sekä ne viemärit että savuntuoksut uudestaan, mutta ensinnäkin lenkkini aikana oli alkanut tuulla, mikä sekoitti ilmaa (niin, eihän sitä tyyntä nyt liian kauan sovi kestää!) ja toiseksi pari kilometriä ennen kotia minut ohitti toinen lenkkeilijä, ja koska olin vajonnut hämmentävän koomaiseen tahtiin, päätin ryhdistytyä ja kirityin miehen tahtiin ja jatkoin kotiin asti kovempaa kuin normaalisti. Enkä loppumatkasta enää sen paremmin haistanut kuin nähnytkään paljon mitään 😉