Sateenvarjo. Ajatuksena loistava. Todellisena kapistuksena enemmän tai vähemmän murheita aiheuttava.

 

Jos on sontsa mukana, se osoittautuu erittäin suurella todennäköisyydellä turhaksi, mutta jos ei sitä kanna mukanaan, sataa taatusti.

 

Olen koko ikäni asunut Helsingin tuulisella rannikolla (viimeistä paria vuotta lukuunottamatta) ja jo nuorena opin, että Helsinki+sateenvarjo=null. Mahdoton yhtälö, ei sovi yhteen. Koska stadissa tuulee aina ja tuuli joko nostaa sateenvarjosi ilmaan – ja sinut sen mukana – tai sitten se kääntää sontsan nurin ja rikkoo sen, tai sitten se tekee molemmat. Ja esikoiseni sai tässä jo eräänä päivänä huomata, että niin voi käydä Klaukkalassakin.

 

Sateenvarjot eivät sovi myöskään hajamielisille ihmisille, sellaisille kuin minä. Ne ovat ylimääräinen esine joka ei mahdu laukkuun ja jää siksi aina jonnekin. Jos ei muualle niin kotiin…

 

JOS sontsan muistaakin ottaa mukaan ja VAIKKA se vielä mahtuisi laukkuunkin, voi sille hyvinkin sattua silti vielä kummallinen katoamistapahtuma. Kuten eilen, jolloin esikoisellani oli sateenvarjo repussa, kuten tavallista, mutta kun hän oli lähdössä puistosta kotia kohti, soitti hän hysteerisenä minulle, että nyt on sateenvarjo pudonnut repusta, kun repun tasku olikin jostain syystä auki. Rauhoiteltuani lapseni, lähdin hakemaan häntä ja kiersimme hänen reittinsä vielä, mutta sontsaa ei löytynyt. Oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

 

Niinpä on helponta vain kastua. Duh. Tosin tyttärelle ostan kyllä uuden pikkusontsan, joka mahtuu reppuun.