Eilen oli viikon kolmas maanantai. Minun piti olla jo kahdeksan aikaan aivan stadin sydämessä asiakkaan luona, mikä on tällaiselle aamu-uniselle periferiassa asuvalle, hmm, aikamoinen koitos. Sain itseni kuitenkin ihan ajoissa liikkeelle – kyllähän sitä, kun on pakko. Pääsin peräti noin kilometrin päähän kotoa, kun tein päivän ensimmäisen uu-käännöksen. Yhtäkkiä nimittäin tajusin jättäneeni asiakkaalla tarvitsemani matskut himaan, joten ei muuta kuin hakemaan. Onneksi en ollut pitemmällä.
Syöksyin kotiin tuhatta ja sataa, hain matskun ja istuin takaisin autoon. Ja totesin, että olin napannut vain toisen tarvituista matskuista, joten painelin takaisin sisälle hakemaan sen toisenkin. Onneksi olivat suht esillä, ettei tarvinnut sen kummemmin etsiä. Ja sitten takaisin baanalle. Radiossa kerrottiin pk-seudun aamuliikenteen olevan vielä suht rauhallista – miksi sitten minusta tuntui, että tahmasi ihan siinä missä yleensä tuntia myöhemminkin?
Sen verran tottunut olen istumaan aamuruuhkissa, etten oikeastaan kiristele siellä hampaitani, mutta hiukan jo rattia rummuttelin, kun kello alkoi lähestyä kahdeksaa ja matkaa oli kuitenkin vielä jäljellä. Ajoin auton Kluuvin halliin, lainasin sontsaparkista sateenvarjon, ostin matkalta latten, poltin sen kanssa kieleni, mutta olin varsin oikeaan aikaan asiakkaalla. Kun paria tuntia myöhemmin lähdin sieltä, ajoin hissillä ala-aulaan, missä tein päivän seuraavan uukkarin. Se sontsa oli jäänyt asiakkaan naulakkoon.
Koukkasin työpaikkani kautta, mutta tein loppupäivän töitä kotona, jotta esikoinen saattoi tulla koulusta kotiin. Illalla lähdin kuitenkin uudestaan stadiin, tanssitunnille. Ja istuin samat onnettomat ruuhkat – tai oikeastaan paljon pahemmat! – uudestaan! Hartwall Areenalla oli jotain (lätkää? joku muu tapahtuma?) ja sitten oli vielä Suomi-Puola futismatsi stadikalla. Stadi oli täynnä autoja, jotka seisoi jonossa yrittäen päästä jonnekin parkkiin.
Tein ensimmäisen uukkarin siinä Ilmalassa, kun totesin, etten pääse Areenan ohi luultavasti koko iltana – ajelin siis Länsi-Pasilan läpi. Siellä Eläintarhan Nesteen kohdilla olisi pitänyt ymmärtää ajaa suosiolla Alppilan läpi sitä toista reittiä, mutta tyhmänä käännyin kuitenkin Vauhtitielle. Siellä sitten jono seisoi niinikään ja oli seuraavan uukkarin vuoro. Eihän siinä tilaa ollut, mutta nurtsin kautta vaan, kuten pari muutakin. Ja läpiajokieltoa vastaan Lintsin ohi sen toiselle puolelle. Loppumatka sujui rauhallisesti, kun oltiin riittävän etäällä areenoista ja stadioneista.
On hassua, miten irrealistinen ärtymys ja suuttumus syttyy tuollaisesta väärään aikaan osuvasta ruuhkasta. Sellainen "mitä te täällä jonotatte, menkää koteihinne siitä, mitä täällä tällaisia tapahtumia tarvii järjestää, kun ei tavalliset ihmiset pääse edes harrastamaan, kun te tukitte kaikki väylät, menkää pois!" Mutta jos olisi itse menossa tuollaiseen tapahtumaan, se ruuhka – jos ei ole jo superkiire – antaa tapahtumalle oman tunnelmansa. "Meitä on täällä näin paljon tämän vuoksi, vau!"
Mutta että sitten Suomi meni pelaamaan maalittoman tasapelin Puolaa vastaan! Yritystä taisi olla, mutta niin siinä vaan kävi. Olisi nyt edes sopinut voittaa, kun minä (huomatkaa, minä 😉 ) sillä tavoin sain kärsiä matsin aiheuttamasta ruuhkasta! Heh 😀
System Failure for the Masses 
Justiinsa pyörähti niin tunnelmallisia lumilinnakuvia tuossa sun yhdessä kuva-albumissa, että ei se talvi e h k ä sitten olekkaan niin inhottava ajatus. Meillä täällä hämeessä ruuhkia on harvemmin ja ne ovat vain hyvin vähän ärsytystä aiheuttavia kun ei tarvi alvariinsa niistä kärsiä. Tosin eilen kun lähdin töistä menin risteyksessä jotain unelmoimaan ja menetin hyvän sauman päätyä ns. päätielle. Rekkoja tuli ja meni tautisesti kun lähistöllä on iso tukkuvarasto, niiden välissä kotimatkalaisia henkilöautoissa lähes kävelyvauhtia matelemassa. Siinä sitten näpötin ärsyttävässä pienessä ylämäessä ja yritin löytää opelin mentävää rakoa…joka tuli pitkästyttävän 5 min kuluttua. Nyt yritän muistaa vastaavissa tilanteissa nuo sun kuvaukset ruuhkasta ja trafiikkiongelmista 😉
Tepu, vastaavia viiden minuutin odotuksia on mnullakin tässä ihan kotinurkilla. Klaukkalan läpi kulkeva pääväylä on aivan tuskastuttava ruuhka-aikaan, sinne ei meinaa väliin päästä millään, jos yrittää ns. väärään suuntaan eli vasemmalle mistä tahansa…
Jahah, miehen teini-ikäinen siskontyttö juuri valisti, että areenalla oli eilen elämä lapselle -konsertti. Ok, tärkeä pala informaatiota 🙂