Joskus google on uskomattoman kätevä tapa löytää infoa lähes mistä vain. Joskus taas ei meinaa mitään löytyä sitten niin millään. Niinkuin sunnuntaina, kun yritettiin selvittää kattolamppujen johtojen värien salaisuuksia – ei mitään täsmällistä – toisaalta opittiin, ettei vanhoissa taloissa niistä voi useinkaan sanoakaan mitään täsmällistä. Tai niinkuin tänään, kun yritin etsiä teknistä infoa microsoftin sivuilta, ei mitään järkevää – toisaalta se oli tiedossa jo ennestään, ettei niiden sivuilta meinaa koskaan löytää yhtään mitään muutenkaan.

 

Joskus on ihan kivaa kun sataa, koska se raikastaa ilmaa. Mutta useimmiten ei ollenkaan, etenkään, kun on koko kesän satanut joka toinen päivä. Ja silloin ei ainakaan, kun pitäisi lähteä ulos kävelemään, jotta saisi jotain syötävää ennen tanssituntia. Nyt tosin alkaa jo olla myöhäistä, kohta jos syön, tulee tunnilla vaan huono olo. Toisaalta, jos en syö, tipahdan tunnilla verensokerin laskusta. Niinkin on meinannut käydä.

 

Joskus sitä vaan jämähtää töihin tekemään asioita. Joskus taas ei millään jaksaisi puurtaa edes kokonaista kahdeksaa tuntia. Tänään olin ensin asiakkaalla, sieltä tulin toimistolle ja täällä olen yhä. Tosin en juuri nyt tee töitä, mutta niitäkin olen saanut aikaiseksi kiitettävästi. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla käydä huomenaamulla lääkärissä ja pankissa ja tehdä siis töitä vajaan päivän.

 

Joskus on hyvä olla ja joskus taas ei, ahdistaa. Viime viikolla kolarin jälkeen ahdisti urakalla, mutta shoppailu siskon kanssa ja yhteinen aktiviteetti miehen kanssa lauantai-iltana piristi mieltä kummasti ja taas paistaa aurinko vaikka sataakin. Mutta yleisesti ottaen tuon rakentamisen kanssa vuoroviikoin ahdistaa ja ei ahdista. Odotan, että pääsen sisustamaan sitä taloa 😉

 

Joskus tulee sellaisia elokuvahetkiä ja joskus sellaisia outoja still-tiloja. Joskus joku hetki tuntuu siltä, että tämä voisi olla elokuvasta, mutta yleensä jos se olisi, se jatkuisi toisella tavoin. Ja joskus tulee sellainen still-kuva-olo, ikään kuin katselisi itseään ja ympäröivää maailmaan stillinä. Niinkuin torstaina siellä talolla, kun olin siellä ilman perhettä ja kaikkialla ympärilläkin rakennettiin ja se oli kuin muurahaisyhdyskunta. Ja sitten hetki on ohi ja filmi jatkaa pyörimistään.

 

Joskus on myös aika lopettaa random-ajatusten virta ja ehkäpä se joskus on nyt.