(Ei tosin lainkaan pahan noidan pauloissa, vaikka muutama kiltinpuoleinen tänään ovella virpomassa kävikin, eikä ainakaan nuku sataa vuotta, hyvä jos 11 tuntia kerrallaan.)

 

Viikonlopun partyt on ohi. Prinsessat vain vilkkuvat silmissä. Oli nimittäin prinsessavaihetta elävällä tosikoisellamme 4-vuotissynttärit big-time-prinsessateemalla. Oli prinsessapöytäliinaa, prinsessalautasia, prinsessamukeja, prinsessaleivoksia, prinsessapullia, kruunukakkua ja linnajäätelökakkua ja whatnot. Puhumattakaan siitä, että annoimme tosikoiselle itse synttärilahjaksi prinsessalinnan, sellaisen pop-up teltan, joka komeilee nyt hänen huoneessaan valtaisana pinkkinä karamellina.

 

Tällä kertaa aloitin valmistautumisen synttäriteemaan jo hyvissä ajoin (vrt. viimehetken mikki-metsästys viime syksynä). Prinsessakertikset löytyivät jo melkein kuukausi sitten lelukaupasta ja linnakin samalla matkalla. Tarjoiluiden osalta en osannut olla aivan yhtä ennakoiva: tiistaina vasta istuin alas miettimään, mitä oikein viikonloppuna tarjotaan enkä ollenkaan meinannut osata mieltää, että jotain tarttis tehräkin. Niin siinä vaan kuitenkin taas kävi, että tein kuin teinkin enemmänkin kuin aioin. Se on niin mukavaa – kun ei joka viikonlopuksi tarvitse leipoa!

 

Niinpä teimme lasten kanssa torstai-iltana aleksantereita, jotka kuorrutimme pinkillä tomusokeripäällysteellä ja nonparelleilla = prinsessaleivokset. Perjantai-iltana leivoin kakun, josta siis muotoilin kruunun, jonka lauantaina päällystin vaaleanpunaisella kermalla, marmeladeilla ja hopeakuulilla. Lauantaiaamuna leivottiin lasten kanssa vielä pyöreitä pikkupullia, jotka koristeltiin värikkäillä tähdillä = prinsessapullat. Loppu tulikin sitten kaupasta valmiina.

 

Perjantai-iltana vietettiin myös tosikoisen synttäreitä perheen kesken. Meillä on ollut tapana aina viettää oman perheen kesken erilliset pikkukekkerit, jolloin on annettu perheen lahjat sankarille. Tällä kertaa neiti 4("mä muuten täytän kuus")vee sai siis meiltä sen prinsessalinnan, sekä uudet keiju("eikun perhos!")siivet rikkoutuneiden tilalle. Esikoinenkin, joka ei sanojensa mukaan enää niin prinsessoista välitä, tuumasi linnasta: "tää on paras lahja, mitä meidän perheessä on koskaan annettu!" ja heräsi lauantaiaamuna vartin yli kuusi vain päästäkseen taas linnaan.

 

Itse synttärineitonen oli vähän maltillisempi innostuksessaan – on tässä suhteessa muutenkin erilainen kuin siskonsa – mutta luki akkareita linnassa koko lauantaiaamupäivän ja on siellä viihtynyt hyvin hyvin paljon muutenkin. Samoin siivet pääsivät käyttöön heti lauantaina, kun sukulaisille esiteltiin perhosprinsessa kruunuineen ja siipineen päivineen. Tänään kaverisynttäreillä lapset testasivat, että linnaan mahtuu yhtaikaa ainakin kuusi lasta – ainakin hetkeksi kunnes alkaa ahistaa 😉

 

Kovasti mielissään bileistään perhosprinsessa oli, niin lauantain sukulais- ja ystäväperhejuhlista kuin tämän päivän lastenkemuistakin. Varsin väsynyt ja tuittuinen, etten sanoisin raivokkaan kiukkuinen, neiti tosin oli jännittävien synttäripäivien päätteeksi. Ottaa voimille täyttää vuosia. Onneksi sitä tapahtuu vain kerran vuodessa.