"Postimerkki on tärkeämpi kuin elokuva. Siinä olen koko ajan sukset jalassa." Ei tarvinne kysyä, kuka näin on sanonut. Aivan oikein, samapa sama Matti, jonka hajatelmista parhaita ovat ehdottomasti "elämä on laiffii", "jokainen tsäänssi on mahdollisuus" ja "so not". Jonka mietteistä on koottu oikein kirjakin – joka ei ole niin hauska kuin olisi voinut olettaa.

 

Matti postimerkissä, Matti elokuvassa, Matti kirjassa. Matti vankilassa ja Matti vapaalla. Mitä tahansa Matti tekeekin, sen voi lukea Seiskasta ja iltisten lööpeistä. Ennen kirjoitettiin Matin naisista, ne kun vaihtuivat sangen tiheään ja olipa niitä jopa salamakihloja (jotka purkautuivat yhtä salamana). Nyt kirjoitetaan väkivaltaisuuksista ja parannuksista. Ja kaiken läpi rinnalla pysyy Mervi, joka välillä ilmoittaa eroavansa, muttei eroa koskaan sittenkään. Vakka on löytänyt kantensa. 

 

Aivan samaa ei voi sanoa siitä toisesta Matista – joka edellisen tavoin esiintyy kaiken kansan suussa vain Mattina. Asiayhteydestä yleensä nopeasti voi päätellä kummasta "meidän Matista" on kyse. Kansallista yhteisomaisuutta kumpainenkin. Kulkevat vain vähän eri suuntiin elämässään. Sankari, josta on tullut antisankari. Tavis, josta on tullut sankari. Siinä missä Matin naisseikkailut ovat vuosien mittaan vähentyneet ja muuttuneet vakisuhteeksi, on Matin vakisuhde muuttunut naisseikkailuiksi. Kuulunee siis sankaruuteen?

 

Matti kirjassa ja Matti lehtien palstoilla. Matti pitää uuniperunasta. Ja koska Matti asuu Lepsämässä, Lepsämän kadut kevät-harjataan Nurmijärvellä ensimmäisinä. Matti tykkää Susanista – eipäs kun Merikukasta! Onko sillä nyt niin väliä? Mitä minä sillä tiedolla teen? Välillä noita lehtien spekulointeja löyhästi seuraillessa tulee mieleen jotenkin ala-astemeininki. "Matti ja Merikukka ne yhteen soppii, huomenna mennään pussauskoppiin…" Ei median tarvis olla aina niin haukkana kimpussa.

 

Mutta sellaistahan se on, kun on koko kansan sankari – tai vaikka entinenkin. Ei ole olemassa käsitettä "oma elämä". Elämä on lehtien palstoilla, koska kaikki haluavat tietää, mitä heille tapahtuu. Onhan siinä puolensakin. Jos juhlii liian rankasti, eikä muista seuraavana päivänä, mitä edellisenä tuli tehtyä, voi aina edesottamuksistaan ainakin lukea lehdestä, tuleepa muistiaukotkin paikattua. Niin, tämä koskee varmaan nyt enemmän toista kuin toista Mattia.

 

Olkoon Matti kuinka enteellinen nimi tahansa mitä sankaruuteen tulee, on Suomessa sentään muunkin nimisiä sankareita ja antisellaisia. Yksi on oman nimikkopossunsakin saanut Sauli (joka tosin kulkee enempi sukunimellään, mikä johtunee lööppifrekvenssistä, joka ei ole yhtä suuri kuin Mateilla). Toinen on eipäs-juupas-Paavo (joka niinikään esiintyy ihmisten suussa enempi sukunimellään).

 

Ainiin, ja onhan meillä Kimikin, joka ansiokkaasti paikkaa Matteja lööpeissä Mattien ottaessa iisimmin.