MUU-vaara, s.o. varo lehmiä! Sveitsissä niitä näki ihan tavan takaa, mutta montakohan sellaista varoitusmerkkiä Suomessa on? Montakohan paikkaa Suomessa yleensäkään enää on, missä lehmät ylittelisivät yleisiä teitä (vartioimattomina?)? En tiedä, mutta yksi sellainen paikka ja yksi sellainen kyltti on tuossa aivan kivenheiton päässä meistä. Hevoshaan vieressä. Suurin piirtein taajama-alueella.

 

Ja kun tästä lähtee ajamaan kohti Helsinkiä, viitisen kilometriä meiltä, on iso lammastila. Tai iso ja iso, mikä nyt on iso. Mutta joitakin kymmeniä lampaita siellä kyllä on ja kesäisin ne laiduntavat aivan tien vieressä. Meidän ja Helsingin välissä on lampaita. Ja meidän selän takana on lehmiä, hevosia ja peltoa. Niitä peltoja on lisää myös meidän ja Helsingin välissä.

 

Kylläpä asutaan landella! Ja silti kasvukeskuksessa parinkymmenentuhannen muun ympäröimänä. Aivan Klaukkalan keskustan tuntumassa. Kohta tosin pari kilometriä kauempana, pellon ja pikkuisen jokipahasen läheisyydessä. Ja silti täältä on kaikkialle (pk-seudulla, jokapäiväisestä elämästä puhuen) matkaa noin puolisen tuntia – plus arkena ruuhkalisä 😉

 

Ennen vanhaan, kun asuttiin itäisessä Helsingissä, oli silloinkin kaikkialle matkaa puolisen tuntia. Ainakin kaikkialle, millä oli väliä. Paitsi Itikseen, paitsi taaperoiden kanssa kävellen 😉 Niinno, työpaikkani ja mummilat olivat silloin vartin (tai allekin) päässä. Mutta kaikkialle muualle oli matkaa puolisen tuntia. Kuka kilometreistä tietäisi, matkaa oli puolisen tuntia.

 

Ja samoin on siis yhä täältä. Kaikkialle puolisen tuntia, plus-miinus 7 minuuttia. Kaikkialle, millä on väliä, paitsi päiväkotiin ja lähimpään ruokakauppaan – onneksi 😉 Raja menee jossain linjalla Otaniemi – Espoon Keskus, sen lännemmäs saa laskea vartin matka-aikaa lisää, mutta kuka nyt sinne haluaisikaan? (sori espoon-serkut…)

 

Niinpä kun olen viikon päästä menossa koko viikonlopuksi Lahteen kuorotreeneihin ja pummasin mutsilta yösijan, tuumasin, että koska treenit loppuvat illalla kuuden maissa, olen hänen luonaan ehkä puoli seiskan aikaan. Syvä hiljaisuus radioaaltojen toisessa päässä, mikä sai minut korjaamaan kantaani: "jaa no, varmaan aiemmin, ei kai Lahdessa mihinkään kestä puolta tuntia ajaa." Jolloin mutsi täsmensi: "Niin, olet mun luona ehkä noin viidessä minuutissa."

 

Joopajoo. Pääkaupunkiseutulaisen vakiomatka-aika puolisen tuntia ei taida päteä kehä nelosen ulkopuolella. Ai minkä? No sen Hanko-Hyvinkää-tien (jonka tosin porvoolaiset tuntevat Porvoo-Hyvinkää-tienä, sain kerran kuulla, kun ihmettelivät, mistä Hangon kautta oikein ajattelin Porvoosta Hyvinkäälle ajaa?!). Se oli nimittäin selkeästi se maaginen pk-seudun ruuhkaraja, havainnoin, kun siellä Tampereella viimeksi piipahdin.

 

Tampereesta puheen ollen, siellä kuulemma ehtii mistä tahansa paikasta A mihin tahansa paikkaan B noin kymmenessä minuuttissa. No, kyllähän se vähän Lahtea isompi paikka onkin. Noin viisi minuuttia isompi 😉