Kolmas lomapäivä on jo kääntynyt iltaan. Meillä oli suunniteltuna kaikenlaista ohjelmaa tälle viikolle, mutta loma sai viime yönä yllättävän käänteen.
Maanantaina nautiskeltiin vaan olostamme kotosalla. Ja siivottiin ne tyttöjen huoneet. Olihan illalla tanssitunnitkin, ei meillä aika pitkäksi käynyt. Tiistaina, eilen siis, käytiin aamulla Hyvinkäällä Puustellissa sopimassa meidän keittiön, eteisen ja kahden wc:n kalustuksista. Sen reissun jälkeen suuntasimme aivan päinvastaiseen suuntaan ja vietimme hyvän osan päivää Itäkeskuksessa ostoksilla ja vain lorvien. Tänään meidän piti mennä Riihimäelle katsomaan kaverini pikkuista vauvaa, mutta toisin kävi.
Viime yönä tosikoinen tuli meidän väliin neljän aikaan ja hetken perästä kannoin hänet tavalliseen tapaan takaisin sänkyynsä, jolloin huomasin, että lapsihan oli ihan tulessa! Vein tytön sänkyynsä ja etsin kuumemittarin: korvasta mitattu lämpö 39,6 astetta! Seuraavaksi aloin etsiä Pamolia keittiöstä, missä se paketti tavallisesti on, mutten löytänyt – se jäi serkuille silloin yökyläilyn yhteydessä. Lääkekaapissa oli kuitenkin toinenkin paketti, annoin tyttärelle Pamolia ja jatkoimme unia.
Eli ei Riksun reissua, eikä huomenna mennä isoäidillenikään. Loppuloma ollaan vaan kotona ja hoivaillaan potilasta. Aamulla annoin hänelle Pronaxenia (kunhan olin löytänyt jostain ruiskun, se joka on normaalisti keittiössä oli niinikään siellä serkuilla…). Pronaxen on tosin vähän turhankin hyvä lääke – kuume häviää lähes kokonaan, jolloin lapsi ei tunne itseään enää lainkaan kipeäksi, eikä näin ollen oikein malttaisi levätäkään.
Nyt vaan toivotaan, ettei esikoinen tai minä sairastuta. Esikoisella on aika hyvä vastustuskyky, mutta minun vastustuskykyni taisi hävitä taivaan tuuliin viime kevään pitkittyneen flunssan myötä, päätellen siitä, kuinka paljon olen sen jälkeen sairastanut. Toivotaan myös, ettei tulla täällä vallan mökkihöperöiksi neljän seinän sisällä. Minä sentään pääsin tänään tanssitunnille, mutta muuten ollaan täällä jumissa, esikoinen etenkin. Vaikka voihan tuo tarvittaessa mennä vaikka omalle pihalle vähän tuulettumaan.
Hassua sinänsä, en oikeastaan mitenkään erityisemmin harmittele tätä käännettä. En minä siitä iloinenkaan ole, mutten erityisen pahoillanikaan. Olenpa kerrankin kunnolla lasteni kanssa. Mukavaa se on sekin.
Mutta neljäntenä päivänä alkoivat jo seinät kaatua päälle… Onneksi faija puolisoineen saapui hätiin lapsia vahtimaan ja minä pääsin vähän keskenäni shoppailemaan. Mies kun ahersi lauantainkin tontilla.