Tänään oli vuoden ensimmäinen aidosti keväinen päivä. Päästelin sen kunniaksi jopa hetken aikaa sataaneljääkymppiä aurinkoisella, kuivalla motarilla. Jipii, on kevät!

 

Aurinko paistoi tänään ihanasti. Se lämmittää jo upeasti. Meillä on lämpömittari kummallakin puolella taloa, toinen varjopuolella ja toinen aurinkopuolella. Auringon puolella mittari näytti päivällä yli kymmenen astetta enemmän kuin varjon puolella. Ja lumi alkoi sulaa. Teillä roiskui kura, mutta se on kevätkuraa, positiivista lumet-sulaa-kuraa.

 

Harmi kylläkin, että puolet upeasta päivästä meni minulta kokonaan ohi (ja loppupäiväkin kaikesta huolimatta sisällä tanssikoululla), sillä siivosin lasten huoneita yhdessä heidän kanssaan. Vasta kun kiikutin monta pussillista roskia roskikseeen ja leluja varastoon, huomasin, kuinka upean päivän olimmekaan sisällä viettäneet. Mutta tulihan siivottuakin, kevääseen sekin kai kuuluu 😉

 

Nyt yöllä on taas pari astetta pakkasta, keväälle tyypilliseen tapaan. Pelloilta nousee sumua – ilmiö, jota en muuten koskaan ennen ole huomannutkaan, sillä siellä mistä minä olen kotoisin, ei peltoja ole, mutta täällä landella sellaisenkin asian näkee. Voi kun huomenna olisi yhtä upea päivä kuin tänään oli.

 

Reilun kolmenkymmenen vuoden kokemuksella tiedän toki, että vielä niitä takatalvia ehtii tulla vaikka toukokuussakin – mm. 2.4. neljä vuotta sitten katselin kättärin ikkunasta kun satoi lunta, ja 12 vuotta sitten vietin äitienpäivän (vai sitä edeltäneen lauantain?) Lintsillä räntäsateessa ja pyöritin n. 7 lasta laitteessa koko päivän aikana (n. yksi tunnissa). Mutta nyt on silti kevät. Kesän tuloa ei voi estää!