Tampereen ihmemaa

Kuten on jo moneen kertaan tullut todettua, vihaan talvea. Ja vihaan aikaisia aamuja. Joten ehdottomasti vihaan aikaisia talviaamuja. Sellaisia kuin tänään, ettei lohkokaan ole ehtinyt vielä edes mennä päälle (kun en muistanut illalla säätää sitä) saati sulattaa autoa, kun jo pitäisi lähteä. Sellaisia kuin tänään, että saa raapia auton puhtaaksi kello puoli seitsemän.
 
Ajelin nimittäin Tampereelle tänään kurssia pitämään. Ja päivän päätteeksi ajelin sieltä myös kotiin, tai oikeammin ensin tanssitunnille. Ja selkä on nyt ihan jumissa. Tai ei enää ihan jumissa, tanssitunti auttoi asiaa jonkin verran. Mutta riittävästi jumissa, etten pysty olemaan lempiasennossani mahallani sängyllä koneeni ääressä, vaan istun lattialla kone sylissä. Selkäni on jumissa joka kerta kun ajan Tampereelle (ja takaisin); Hämeenlinnanväylä on niin suora, ettei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua krampissa käsi ratissa, ja se käy selälle.
 
Tampereella lykkäsin autoni parkkiin parkkialueelle, jossa piti käyttää parkkikiekkoa. Mutta toisin kuin stadissa, missä max. pysäköintiaika kiekon kanssa on neljä tuntia, yleensä vain kaksi, siellä pysäköintiaika olikin kokonaista kahdeksan tuntia. Tuumasin vain, että kiva kiva, siinähän se auto saakin olla koko päivän eikä tarvitse edes kiekkoa käydä kääntämässä.
 
Lounaalla käveltiin siitä parkkialueen ohi syömään ja katsastin parkkialueen liikennemerkkiä ohimennessäni ja sillä hetkellä se meni jakeluun. Kyllä, auto saa olla siinä koko työpäivän, kahdeksan tuntia, ei siinä mitään. Mutta liikennemerkki oli mielenkiintoista. Siinä esitettiin, että pysäköintiaika kiekon kanssa on kahdeksan tuntia klo 8-16 (joka =8h). Muuna aikana pysäköinti vapaa. Haloo?? Jotenkin sumeaa logiikkaa. Tai ehkä vain tamperelaista logiikkaa.
 
Nimittäin, kun kävimme siellä lounaalla, jäin tavaamaan mitä lounaaseen kuuluu (kun en ollut aiemmin siinä paikassa syönyt). Lähinnä siis kiinnosti, kuuluuko siihen sekä jälkiruoka että kahvi vai vain jompi kumpi. Lounaita oli itse asiassa monta. Oli vaihtoehtoa, johon kuuluu leipä ja ruokajuoma ja sellaista, johon ei. Sellaista, johon kuuluu kahvi ja sellaista johon ei. Ja jälkiruuasta kerrottiin, että se kuuluu lounaaseen maanantaisin, muulloin hinta on 1,40e. Okkei… että maanantaisin.
 
Tampere on sitten ihmeellinen paikka. Ihan okei jengiä siellä silti asuu, ei siinä mitään.

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.