Eli mitä sopii ja mitä ei sovi tehdä, kun kännykän sim-kortin pin-koodi menee lukkoon.

 

Olin tänään Savoylla katsomassa Avenue Q -musikaalia (josta lisää seuraavassa entryssä joskus lähitulevaisuudessa). Esityksen ajaksi laitoin kännykästä virran ihan kokonaan pois, ettei se häiritse äänentoistoa. Esityksen jälkeen avasin puhelimen ja se kysyi koodia, pin-koodia. Mutta koska normaalisti syötän puhelimeeni monta kertaa päivässä suojakoodin, yritin tietenkin ajatuksissani, kavereideni kanssa jutellessani, syöttää sitä puhelimeeni. Ihmettelin vain, että mitenniin väärä koodi, kunnes puhelin ilmoitti, että pin-koodi on lukittu, anna puk-koodi.

 

Silloin minulla vasta välähti. Niin niin, ensin pin-koodi, sitten vasta suojakoodi (puhelimeni avaamiseen tarvitaan nimittäin molemmat). Olen minä ennenkin tuon puk-koodipyynnön saanut, mutta eri puhelimessa. Aina on riittänyt, että buuttaa puhelimen, jolloin on saanut uuden tsänssin antaa pin-koodi. Mutta ei tässä sofistikoituneessa varsin uudessa hienossa puhelimessani. Ehei!

 

Kaverini tiesi kertoa minulle puk-koodin muodostumisperusteen (enpäs kerro täällä, lällällää), joten eikun sitä syöttämään. Ja hyväksyihän puhelin sen juu, mutta pyysi sen jälkeen syöttämään uuden pin-koodin. Ei kelvannut vanha, ei uusi, ei tehdasasetus, ei puk-koodin osa – oletettavasti olisi pitänyt soittaa Soneran palveluun, jossa olisivat sitten vaihtaneet minulle uuden pin-koodin. Nii-in. Olisi pitänyt juu.

 

Nimittäin seuraavaksi puhelin ilmoitti, että sim-korttini on hylätty! Voihan – sanonko mitä! Kyllä ottaa päähän, vallan vietävästi ottaa päähän! Himassa sitten soitin miehen kännykällä Soneran palveluun, siihen 24h puk-koodi ja sulje-sim -palveluun ja joutuipa tekninen tuki toteamaan sen, mitä epäilinkin, eli että minun pitää todellakin hakea aivan kokonaan uusi sim-kortti. Vanha on nyt tuhottu. Kaputt. EEIIII!!! Eikä sunnuntaina mikään palvelupiste tietenkään ole auki.

 

Menee siis maanantaille, täsmälleen ottaen vieläpä työpäivän jälkeiseen elämään. Grrh. Mutta se Soneran heppu sentään teki minulle soitonsiirron kelvottoman korttini numerosta omaan (ja nyt väliaikaisesti puhelimeeni lykkäämääni) kortiini. Etten ihan kännytön sentään ole ja minut saa kiinni vakinumerostani. Onneksi minulla on se oma liittymä tallella.

 

Mutta mitä tästä opimme? Olisi pitänyt vaan kiltisti odottaa kotiin asti siinä vaiheessa kun puhelin pyysi sitä puk-koodia. Sen sijaan, että aloin arvailla. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

 

*Mental headbanging and a deep sigh*