Työaikani on normaalisti se perinteinen kasista neljään, maanantainasta perjantaihin. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, yleensä noin puoli ysistä puoli viiteen. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, toimistopäivinäni minulla on tuostakin liukumavaraa sen verran kuin tarvitsen, joten menee useimmiten lähemmäs ysiä, ennen kuin olen töissä.

 

Niin tai näin, työaikani on periaatteessa säännöllinen 7,5 tuntia plus puolen tunnin safkis. Paitsi että kurssipäivinä safkis on tunnin, mutta tavallaan osa työaikaa, koska syön asiakkaan kanssa. Ja toimistopäivinä safkis on venyvä käsite. Joskus istutaan pitkää lounasta työkavereiden kanssa, joskus syön hätäisesti jotain koneeni ääressä.

 

Niin tai näin, normaalisti työaikani kulkee suht vakioiduissa aikaraameissa, jos ei lasketa sitä, että sitten vielä monesti iltaisin hoitelen meilejä sun muuta pientä kotoa käsin. Nimittäin, jos se menee kategoriaan pientä, en sitä itsekään laske. Nimittäin meillä ei ole mitään virallista työaikaseurantaa vaan lasken työaikani itse.

 

Normaali, sanotaan nyt sitten kasista neljään työrytmini on viimeksi kuluneella viikolla venynyt ja paukkunut. On työni satunnaisesti ennenkin ollut hektistä, mutta tämä päätöksessä oleva viikko on ollut varmaan työhistoriani kiireisin. Ensinnäkin jokainen toimistopäivä on täynnä töitä dedlainien painaessa päälle – kaikki helmikuun puoliväliin mennessä.

 

Tiistain vietin Kuopiossa, lensin aamulla sinne, illalla takaisin. Keskiviikkoillan vietin Kampin Narinkkatorilla Microsoftin Vistan ja Officen julkistamistapahtumassa, samoin kuin vielä koko lauantaipäivän. Lauantaina lisäviritystä elämään toi "esiintyminen" kyseisessä tapahtumassa, yhdessä tilaisuutta juontaneen Arttu Harkin kanssa. Heh, sananen sinne, toinen tänne, ei mikään ihmeellinen juttu, mutta ihan hauska. Muutoin lauantai siellä "teltassa" oli kyllä hurja. Koko päivän riitti ihmisiä, joille demota uutta Officea ja lisämausteena ärsyttäviä nörttipoitsuja, jotka tulivat sinne vain viisastelemaan. *groan*

 

Torstaina pyörittelin sitä ahdistusta aiheuttanutta aihepiiriä ja ahdistuin lisää, kunnes yksinkertaisesti totesin, ettei siitä näillä eväillä mitään tule ja sain heitettyä pallon toisaalle. Mutta eipä asia aivan haudattukaan ole – minulla on loistava pomo, joka luottaa älyyni (ehkä enemmän kuin minä itse 😉 ) ja niinpä saatan saada siitä itselleni opiskeluprojektin, jonka myötä saan osaamistani laajennettua huikealla tavalla. Mahtava haaste joka sai hymyn kasvoilleni koko perjantai-iltapäiväksi – jahka olin ensin toipunut sen tuomasta shokista 😛

 

Aikamoinen viikko siis. Alkava viikko näyttääkin taas jo paljon normaalimmalta. Mutta elämä on silti mukavasti täynnä haastetta. Jopa ilman tuota opiskeluproggista.