Käytiin tänään vähän ostoksilla. Aika kalliit ostokset tällä kertaa, mutta elämähän on. Kotiin asti tuli vain muutama hassu paperi. Mutta se varsinainen ostos onkin tuolla parin kilometrin päässä, eikä niinkään liikuteltavissa. Nyt me omistetaan noin tuhat neliötä maata. Nyt se on viimeistään ihan totta, tämä meidän projekti.

 

Meidän tontilla on liki parikymmentä tukkipuuta. Isoja kuusia lähinnä. Meidän tontti on pikkuisen rinnettä, mutta talo ei silti ole mikään rinnetalo vaan ihan rehellinen yksikerroksinen talo siitä tulee. Se meidän unelma. Se 165 neliöä. Nyt vaan pitää päättää, kuka toimittaa meille sen talopaketin. Ja pitäisi päättää minkä väriset tiilet tulee ulkoseinään, jotta saadaan rakennuslupa haettua. Ja pitää teettää pihasuunnitelma, jotta tiedetään, olisiko pihassa puita, jotka kannattaisi jättää. Ja loput puut pitäisi kaadattaa. Ja pitäisi suunnitella keittiö ja kylpyhuoneet, jotta voidaan teettää sähkö- ja vesisuunnitelmat. Ja… ja… ja… ja… miljoona asiaa.

 

On tässä hommaa. Eipä olisi osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea pitää suunnitella ja ottaa huomioon. Ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta on se silti hienoakin. Nyt me todellakin saadaan juuri sellainen talo kuin me halutaan. Ja saadaan se oma pikkuisen nykyistä isompi piha.  

 

En ihan oikeasti vielä pari-kolme vuotta sitten olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että vuonna 2007 me asutaan Nurmijärvellä, omistetaan tontti ja rakennetaan talo. Olen aina ollut niin stadilainen ja sitä mieltä, että kerrostalossa on ihan hyvä asua ja aikuiseksi minäkin asfalttipihalla kasvoin, miksei siis lapsenikin. Ja nyt olen täpinöissäni tontista. Ja talosta. Niin se elämä muuttuu.

 

Joten pitihän tätä juhliakin, tätä tuoretta tonttikauppaa! Ostettiin herkkujätskejä ja karkkeja ja kastikkeita ja kermavaahtoa ja tehtiin kaikille kotona oikein herkkujäätelöannokset, jokaiselle oman maun mukaan. Eipä sellaisia annoksi saa missään kahvilassa! Naminami 🙂 Ja nyt on maha täynnä herkkua ja olo jotenkin mukava.

 

Meillä on nyt oma tontti. Ohhoh 🙂