Kyllähän näitä öitä aina joskus tulee. Mutta jotenkin luulin jo jättäneeni tuon yövalvomisen taakseni, kun lapset sentään ovat jo 6 ja melkein 4 -vuotiaita. Yeah, in my dreams. (I wish…)

 

Mikä lie esikoista vaivannut viime yönä? Kyllähän tytär niitä pahoja unia näkee aina välillä, mutta viime yön ulinakonsertti oli kyllä jo jotain ihan muuta! Illalla ei meinannut uni tulla, asioita pyöri päässä ja sitten alkoi itkettää ja tarvitsi jonkun huoneeseensa. Lopulta nukahti meidän sängylle – yksin siinäkin huoneessa, mutta kaipa ne äitin ja iskän tuoksut rauhoittivat.

 

Sitten kun puolen yön maissa oltiin itsekin menossa nukkumaan, siirrettiin tytär omaan sänkyynsä takaisin. Nukkui kai siellä tovin, kunnes yhden maissa tai jotain – juuri kun minä insomniakko olin nukahtanut – näki pahaa unta ja heräsi ulisemaan. Jotenkin déjà vu siitä illasta eikä meinannut kärsivällisyys riittää. Käytiin kyllä kaikki ne tavalliset, rukoukset, halit jne. läpi, mutta neiti lietsoi itseään aina pahempaan angstiin ja parkui, ettei uni tule. No ei kai nii.

 

Kärähti tosiaan se pinnakin sitten, sekä mieheltä että minulta. Ja siitäpä onkin nyt huono omatunto 😦 Tytär tarvitsi läheisyyttä ja vanhemmat karjui olemaan hiljaa ja nukkumaan. Ja nyt kun tässä lietson minäkin itseni sopivaan angstiin, en saa töitäkään tehdyksi. Sitä paitsi väsyttää niin vietävästi… Kolmen maissa lopulta vein lapselle klassisesti lämmintä maitoa ja kappas vaan kun neiti lopultakin nukahti!

 

Minulla on siitä lämpimästä maidosta teoriakin. Sen "teho" perustuu aivan varmasti varhaislapsuuden kokemuksiin. Lämmin maito tuo tunnemuistista esiin niitä läheisyyden ja turvan tuntemuksia, joita lapsi vauvana koki juodessaan lämmintä maitoa – äidistä tai pullosta. Miksen vienyt sitä maitoa tytölle aikaisemmin?

 

Eilen tilasin tosikoista ajatellen kirjan Tulistuva lapsi. Mutta löytyisikö jostain kirja Lohduton lapsi? Tai no, siinä lukisi kuitenkin se, minkä jo ennestään tiedän. Lapsi tarvitsee välillä vanhempiensa läheisyyttä yölläkin. Miksi olin yöllä niin itsekäs, etten voinut ottaa lasta viereen? – Siksi että vanha kokemus osoittaa, että silloin me ei nukuta kukaan, loppujen lopuksi. Mutta olisi kai se yksi yö mennyt. Tai edes osa siitä. Eihän me nukuttu nytkään…

 

Low moments in my life. Sniif. On se vaan vaikea myöntää toimineensa väärin. Vieläpä kun on samalla satuttanut lastaan. Double-sniif.