Joulu alkaa olla ohipuolella jo, vaikka huomenna vielä mennään anoppilaan. Tähän mennessä on ollut aatonaatonaaton ennakkovaroitteluista huolimatta aivan ihana joulu! Aatonaattona otettiin vähän förskottia ja vietettiin joulua yhdessä mutsin ja siskon ja sen miehen kanssa. Oikein semmoinen leppoisa läheistenkeskenjoulunvietto. Olin kyllä illalla poikki, kuten aina "emännöityäni", ja koomasin koneellani lahjaksi saadun penguin puzzlen äärellä monta tuntia.

 

Aattona oltiin kotona aina jonnekin neljän paikkeille asti. Lapsille tein jossain vaiheessa runomuotoisen "joulupolun", eli vihjelappusia piilotettuna ja lopuksi löytyi paketti, jossa oli puuhakirja ja tussit. Niiden keralla tytötkin viihtyivät tovin ja toisen sitten edellispäivänä lahjaksi saatuja Popsikkaita katsellen. Ja kolmannen sitä penguin puzzlea pelaten.

 

Illaksi mentiin minun isoäitini luo, missä väkeä olikin enemmänkin. Syötiin jouluateria ja tytöt tanssivat joululaulujen tahtiin kunnes soitin sanoi möreästi peetterii puunaakuooonoooo ja teki klik eikä sen koommin herännyt. Aivan kuin joku hihna olisi löystynyt ja lopulta katkennut. Niin, kyseessä nostalginen älppäri.

 

Kahdeksan maissa tuli sitten joulupukkikin. Ei sen pitänyt tullakaan, mutta tosikoinen teki oikein askartelut ja kaikki joulupukkia varten ja siskon puheista huolimatta uskoi vahvasti, että joulupukki tulee, joten ei sitten raaskittu tuottaa kolmivuotiaalle sitä pettymystä. Mies siis oli joulupukkina, esikoinen hogasi heti, mutta leikki sujuvasti aikuiskaartin mukana, pikkusiskon silmien tuikkiessa innosta. Se oli sen arvoista 🙂

 

Lahjat jaettiin sitten ja olihan niitä, vaikkei mitään vuorta kuitenkaan. Leluja vain meidän ostamat, muutoin vaatteita, kirjoja, lautapelejä (joukossa mm. vallan hauska koko perheen tempputornipeli!) ja meille aikuisillekin sentään jotain 🙂 Tänään onkin sitten pelailtu ja luettu ja katseltu uusia dvd:itä ja lapset on leikkineet uusilla leluillaan. Ihana, leppoisa, rauhallinen yhdessäolon päivä 🙂 Parasta koko joulussa 🙂

 

Tämän joulun aikaan olen tutustunut ihan uuteen maailmaan tekniikan universumissa. Lapset saivat kumpikin yhden 3D pc-pelin, jota pelatessa tyttäret huusivat kilvan tätiään apuun, kun ei kalkkis-äiti osannut pelata niitä ollenkaan… Olen kai liian Busy and Occupied pelatakseni 😉 Siihen tulokseen kuitenkin tulimme, että tämän myötä tähän taloon tulee ensimmäiset peliohjaimet. Ensi askel kohti konsoleita?

 

Tänään meillä on myös soineet tilidilidittittittiit kahdesta virtuaalilemmikistä. Niillä on ihan oma maailmansa sen pienen laitteen sisällä. Ja jos aktiviteetti on kesken, ei voi tyttäret tulla syömäänkään. Lemmikki oksentaa, kun sillä on paha olla (onneksi minun ei tarvitse kuitenkaan siivot sotkuja 😛 ) ja tahtoo kotiinsa.  Ja jos ei lemmikki löydä kotiaan, se ei voi mennä nukkumaan. Mutta minä, minusta ei ole paljon apua siinä hommassa. Niinpä kiikutin tosikoisenkin lemmikin esikoisen luo illalla, kun se koti piti löytää. Osaahan tuo meidän vaille-neljävuotiaskin ihmeen hyvin sen kanssa leikkiä, mutta esikoinen on jo ihan pro. Ja niin pääsi tosikoisen kisuliinikin nukkumaan.

 

Hyvä tavaton, että minä muka-näppärä-koneiden-käyttäjä tunnen itseni vanhaksi näiden kanssa. Niissä on joku ihan oma lapsilogiikka. Tai jotain. Tai sitten I just haven’t put my mind to it like the kids. Yeah, that’s it. Definately!