Eilen illalla mies avasi telkkarin ajatuksena katsella Itsenäisyyspäivän vastaanottoa Presidentin Linnassa. Avasi telkkarin vähän liian aikaisin sitä varten; siellä oli vielä armeijan paraati Jyväskylässä meneillään.

 

Lasten kanssa on puhuttu siitä, mitä se sellainen Itsenäisyyspäivä oikein tarkoittaa. On kerrottu, että 89 vuotta sitten suomalaiset taistelivat Venäjää vastaan ja voittivat niin että sen jälkeen Venäjä ei enää määrännytkään mitä Suomessa tapahtuu vaan suomalaiset saivat itse määrätä itsestään. Että Suomesta tuli itsenäinen maa. Selitin heille, että sen vuoksi armeija marssii Itsenäisyyspäivänä, sen muistoksi, että suomalaisten piti taistella itsensä vapaiksi.

 

Jossain vaiheessa tätä kaikkea minua alkoi melkein naurattaa. Ei, en viipurilaisevakon ja sotaveteraanien lapsenlapsena ja reservin majurin tyttärenä näe suinkaan mitään hassua sen paremmin sodassa kuin itsenäisyydessäkään. Allegoria vain oli niin koominen. Itsenäisyyspäivä oli meillä täsmälleen samaa itsepäistä itsenäisyystaistelua kuin jokainen muukin päivä. Tyttäret koittavat kovasti taistella itsenäisiksi, mutta kun ei nyt ihan vielä voi antaa täyttä itsenäisyyttä. Ei vielä.

 

Tänään juteltiin romanialaisen harjoittelijamme kanssa meidän ja heidän kansallisten juhlapäivien vietosta. Heillä oli National Day ihan muutama päivä sitten. Kerroin hänellekin, kuinka olin tyttärilleni taisteluita ja itsenäistymistä selittänyt ja havainnut tietynlaisen yhteneväisyyden perhe-elämäämme. Hän nauroi ja tiedusteli: "And do your kids call now you Mother Russia?" Goodness no! Se vielä puuttuisi 😀

 

Telkkarista tuli eilen sitten sitä linnanjuhlaakin ja tytöt bongailivat "prinsessoita" telkkarista. Yksi kyllä erottui joukosta, se sipulilettikauhtana, josta mies osuvasti kommentoi, että on tainnut unohtua yöpaita päälle. Eivätpä olisi millään malttaneet neidit mennä nukkumaan, kun kättelykin oli vielä kesken! Boxiin olisi pitänyt kuulemma juhlat saada, jotta olisi loputkin prinsessat voitu bongata 😀

 

Vaan äitin ja isin tahtoon on vielä taivuttava. Niin tuskaisaa ja raivostuttavaa kuin se tuntuukin olevan. Some day, (not?) soon enough… (näkökulmasta se riippuu 😮 )