…piparkakku kainalossa.

 

Näin joskus pari vuotta sitten Sampo-nukketeatterissa joulunäytelmän, jonka juonta kannatteli tuon niminen laulu. Se on aika jollottava biisi ja jäi lähtemättömästi mun mieleeni, joten aina joulun lähestyessä rallattelen sitä ihan huomaamattanikin. Aika ärsyttävää sinänsä.

 

Mutta nyt on kuitenkin ne piparkakut kainalossa. Tehtiin tänään lasten kanssa piparkakkutalo sekä vino pino pipareita. Ihan valmiista sunnuntaitaikinasta. Niin superäiti en ole, että olisin jaksanut vääntää taikinan itse. Sunnuntai on ihan syötävää. Piparkakkutalosta tuli komea, enkä tänä vuonna polttanut edes sormiani liimaillessani taloa kasaan 😀 Esikoinen värkkäili karkeista lumiukon pihaan ja minä tein siihen lumilyhdyn ja tosikoinen piti huolen, että katto tuli kunnolla karkitettua.

 

Laittelin myös havuköynnökset (joojoo, muoviset) ja jouluvalot meidän terassille tolppien ympärille sekä valollisen havupallon roikkumaan terassin katosta. Ja sisälle laittelin enkeleitä ja tonttuja sulassa sovussa olohuonetta koristamaan (enkelit tosin keskenään pianon päälle ja tontut keskenään kirjahyllyn päälle) ja tyttöjen tekemiä jouluisia askarteluja olohuoneen ikkunaan ja eteiseen joulukalenterin lähelle.

 

Ja vaihdettiin me keittiön ikkunan kuvatkin syksyisistä jouluisiksi.

 

Nyt voi joulu tulla 😉