Being panda

Meillä oli ennen tässä samassa rakennuksessa, missä toimipisteeni on, sopimusruokala, josta sai kohtuullista lounasta kohtuulliseen hintaan. Siellä siis tuli syötyä oikeastaan melkein aina.
 
Kesällä se teki konkurssin eikä sitä enää ole – eikä ketään muutakaan lounaantarjoajaa samalla paikalla. Tässä talossa on yksi lounasruokala kyllä, mutta sen ruoka on niin kehnoa, etten mitenkään viitsi kantaa lounareitani sinne ja lähteä pois pahoilla mielin. Lähimmät kunnolliset lounaspaikat ovat pienen kävelymatkan päässä ja mikäs siinä on kävellessä mukavalla ilmalla. Mutta sateessa ja tuulen tuiverruksessa ei paljon kiinnosta.
 
Mutta onhan meillä se kiinalainen tuolla alakerrassa. Siellä on ihan hyvää ruokaa, ainakin yleensä. Siellä siis usein käydäänkin. Mutta kun ei siinä oikeasti ole mitään vaihtelua! Samanlaisia kastikkeita riisin kanssa, mausteet vaan vähän vaihtelee kastikkeittain. Ja ne "pallerot" eli friteerattua broiskua. Välillä chilinuudeleita ja välillä kevätkääryleitä. Ja siinäpä se.
 
Tänään hain sieltä ruokaa take-awayna ylös toimistoon. Niitä nuudeleita, riisiä, kasviksia, valkosipuliporsasta ja sataykanaa. Ihan hyvää ruokaa. Paitsi että se oli vähän bambuvoittoista, kanaa taas ei juurikaan seasta löytynyt. Itse asiassa lounaan loppumetreillä alkoi tulla sellainen fiilis, että jos vielä palankin syön bambua, muutun luultavasti pandaksi.
 
No, pandat on somia.

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.