Kävin tänään kampaajalla. Että on mukava raskaan työpäivän jälkeen istua siinä tuolissa kampaajan pestessä hiuksia, hieroessa päänahkaa ja saksiessa hiuksiani lyhyemmiksi. Sakset käy klip klip klip ja vallaton hiuspehkoni tulee klip-kerraallaan siistimmäksi.

 

Silti olen laiska käymään kampaajalla. Reilut kaksi kuukautta ehtii aina kulua käyntien välillä. Hiusmallini on lyhyt, hiukset hallitusti sekaisin. Ja kun ne kasvavat, ne alkavat kihartua. Tiettyyn rajaan asti se on ihan mukavaa, mutta sitten eräänä aamuna huomaan hiusten kasvaneen sen kipurajan yli ja on PAKKO päästä kampaajalle.

 

Tänä aamuna se tapahtui. Ja nyt on taas siisti pää 🙂

 

Ja olipa mukava tulla kampaajalta kotiin, kun perhe oli heti auliisti ylistämässä uutta lookkiani. Mies ehti ekana – pisteet kotiin 😉 – kehumaan kampaustani. Seuraavana esikoinen: "Äiti, sun tukka on hieno, pitäisit ne aina noin sileinä!" Ja hetken kuluttua tosikoinen: "Äiti, sä oon ihana! Sun hiukset on ihanat!"

 

Kannattaa käydä kampaajalla harvoin niin muutkin huomaa eron 😉