Minä olen erittäin boheemi huushollaaja. Suorastaan laiska. Tai vain välinpitämätön. Siinä missä toisilla on keittiö aina tiptop, vaatteet kaapeissa (eikä sohvalla kasassa), lasten huoneet järjestyksessä ja pölykoirat ja murut kurissa (lue: imurissa vähintään kerran tai kaksi viikossa), meillä keittiö siivotaan noin kerran tai korkeintaan kaksi viikossa, lasten huone – ok, tästä täytyy olla ylpeä, viime viikkoihin asti se siivottiin joka ilta, mutta nyt kun niitä huoneita on kaksi, ei ihan ole jaksanut – imuroidaan… (nyt punastun) ja pyykit lajittelen suurin piirtein kerran tai kaksi viikossa.

 

Minulta siivoaminen ei ole koskaan sujunut toisella ranneliikkeellä tai osana elämää. Joudun aina nykäisemään itseäni niskasta jotta saan itseni toimimaan. Kotihommat kerääntyvät, kunnes en enää siedä niitä silmissäni. Tai meille tulee vieraita… Irtotavaroita keräilen ympäri kämppää paikoilleen hiukan ahkerammin, siinä suhteessa olen yllättävän pedantti.

 

Mutta, kun ei kaikki ole aivan presiis:

– meillä ei kellään ole mitään allergioita ja rohkenen viimeaikaisten tutkimusten valossa väittää, että osasyynsä meidän kaikkien melko hyvään terveyteen ja tuohon allergiattomuuteen on sillä, että meillä ei ole steriiliä, kaukana siitä.

– mieskin löytää tavarat, jos en ole piilottanut niitä paikoilleen.

– (ok, keittiön sotkusta en löydä valoisaa puolta)

– lapset viihtyvät huoneissaan paremmin, kun siellä on ikään kuin leikit kesken, eikä kaikki järjestyksessä.

 

Tuo viimeisen olen huomannut monesti varsin konkreettisesti. Tytöt kun menevät huoneisiinsa, he katselevat ympärilleen ja jos kaikki lelut on paikoillaan, he tulevat olohuoneeseen riehumaan. Mutta jos huoneessa on leluja lattialla, he jäävät sinne leikkimään. Sotkussa on siis puolensakin 😉