Jostain syystä tänään oli vielä vaikeampi nousta aamulla kuin maanantaina ja tiistaina. Viivyttelin sängyssä ensimmäisestä kellonsoitosta peräti 40 minuuttia, vaipuen välillä ihan kunnon uneen takaisin. Lopulta pakotin itseni sängystä ylös josku kymmentä yli seitsemän ja menin herättelemään tosikoista, jolla oli yhtä suuria vaikeuksia päästä ylös. Mies ja esikoinen raahustivat ympäriinsä aamutoimissa, väsyneinä hekin. Ehkä se oli tuo matalapaine.

Kun viimein kahdeksan maissa lähdettiin tosikoisen kanssa ovesta ulos ja autolle, bongasin päivän ensimmäisen helmen: valkovuokkoja 🙂 Pieni mätäs valkovuokkoja tuossa naapurin pihan nurkalla. Ja lisää tien toisella puolella. Ja tosikoisen kanssa bongailtiin niitä teiden reunoilta matkalla päiväkotiinkin. Samaisella pyrähdyksellä päiväkotiin osui silmiin päivän toinen helmi: koivut vihersivät jo ihan kunnolla 🙂 Öinen sade oli tehnyt tehtävänsä.

Päivän kolmas helmi tuli vastaan sitten päiväkodissa, kun vein tosikoisen sisälle. Ensimmäinen meidät huomannut hoitaja tervehti iloisesti: "Sieltähän se meidän laulaja-tyttö tulee!" Ja kun olin lähdössä, tuli aamiaiskärryn kanssa toinen hoitaja, joka tosikoisen huomattuaan tervehti: "No huomenta, meidän pieni taiteilija-tyttö!" Tuntui äidistä kovin mukavalta 🙂 Tosin, enimmäkseen pelkkiä kehuja tytär päiväkodista saa muutenkin 🙂

Työmatka kesti tänään todella pitkään. Se pienen pieni tihkuko sen aiheutti vai mikä, mutta ruuhkaa ja seisomista piisasi! Mutta duuniin asti lopulta pääsin ja työpäivä kaikkiaan oli ihan mukava, minulla oli draivi päällä. Etenkin päivän neljännen helmen jälkeen: kysäisin kollegalta apua yhteen pulmaan ja sainkin siinä sivussa pienen yksityisopetussession, joka tuli tarpeeseen 🙂 Se on yksi ihan mahtava puoli meidän työyhteisössä, tietoa jaetaan ja kollegoita jeesataan. Eipä tuosta työstä kyllä muuten mitään tulisikaan.

Päivän viides helmi oli sitten se, että aurinko aurinko alkoi lettuja paistaa, pilvet väistyivät ja aurinko tuli esiin 🙂 Ja kuudes helmi tietenkin illan tanssitunti. Ne ovat yhtä helmiä joka kerta 🙂