Tänään oli tämän viikon ainoa päivä, kun olen illan himassa. Sitä olen sitten juhlistanut tekemällä koko viikon kotityöt kerralla 😛 Ei vaiskaan, ei pyykkien viikkaaminen, yhden koneellisen peseminen, muutaman mapin kaappiin laittaminen ja keittiön siivoaminen nyt niin kovin paljon ole, ja ehdinhän minä tuossa sohvallakin hetken relata lukien vanhoja ABI-lehtiä, jotka osuivat käteeni laatikosta, josta niitä mappeja kaivoin.

En minä niitä stooreja luokkakavereistani saati tuntemattomammista koulukavereista edes oikein jaksanut kovin pitkälle lukea, mutta huomioita vanhoista opettajista oli hauska lukea. Hassuja muistoja tuli mieleen, mutta huomasin lukevani niitä jotenkin eri silmin kuin ennen, joskus vuosia sitten viimeksi niitä lukiessani. Nyt on vähän kertynyt elämänkokemusta ja työnikin on jotain samaan suuntaan, joten välillä sitä jäi miettimään, mitä omat asiakkaat kirjoittaisivat vastaavaan kirjaan vähän pitemmän kurssin jälkeen. Duunikavereista nyt puhumattakaan, jaiks 😀

Duunissa päivällä sen sijaan luin miehen lähettämän minulle lähettämän meilin. Meillä on tapana päivän aikana meilailla eestaas asioita, mutta tänään mies laittoi minulle vähän tavallisuudesta poikkeavan viestin. Mies ei kirjoita julkisia blogeja, eikä mitään, mitä minä lukisin. Sen sijaan mies kyllä lukee tätä minun blogiani, ja oli täältä poiminut tuon fakta-meemini ja kirjoittanut "vastineen" kaikkiin 75 faktaan. Oli hauska lukea sitä, siinä näkyi niin konkreettisesti meidän toisaalta meidän erot, toisaalta se mikä on yhteistä, ja se, miten toisiamme täydennetään erilaisine piirteinemme.

Nyt minulla on keittiönsiivous vielä viimeistelemättä, mutta lysähdin hetkeksi nauttimaan takkatulen loimusta miniläppärini kanssa. Nyt tuli on jo hiipunut, puukori on tyhjä, pitäisi hakea autotallista lisää puita – yllättäen niitä vaan kuluu, kun on kunnon takka mitä polttaa! – mutta sillä ei ole kiire, sillä poltettu muutama pesällinen lämmittää tätä taloa jo suloisesti.

Loppuviikko odottaa kiireisenä. Huomenna normaali tanssituntikuvio, torstaina muutaman duunikaverin kanssa mennään seinäkiipeilemään taas, perjantaina vietän illan itse asiassa niinikään joidenkin duunikavereiden seurassa, kun on yhden nyt sitten jo entisen duunikaverini läksiäiset. Sitten onkin taas uusi viikonloppu, ihan perheen kesken, kiireettömästi. Kanarianmatkaan on aikaa enää viikko(!!) ja miljoona asiaa pitäisi hoitaa sitä ennen. Kampaajankin päätin varata sitten ihan tuolta luottokampaamoltani, ensi maanantaille sain ajan.

Jotenkin kaikki tuo kiire ja hoidettavat asiat tuntuvat tällä hetkellä kaukaisilta asioilta, tässä kun istun hiljaisuudessa, jonka rikkoo vain kellojen tasainen tikitys ja näppikseni naputus, hiilloksen hohtaessa vielä aavistuksen oranssisena takassa. Ihana rauha 🙂 Kiire ja errandit odottavat sitten huomenna taas – keittiö tosin jo tänään… Kohta. Vasta kohta.