Huh, viikko perjantaissa. Josku on näitä tällaisia viikkoja, joina joka aamu tuntuu kuin heräisi uuteen maanantaihin. Sari kirjoitteli tuonne maanantaiviestini kommentteihin jotain maanantain pahasta karmasta, jolla ei liene todellisuuspohjaa sinänsä. En siitä sen kummemmin tiedä, mutta onhan se maanantai viikon ensimmäinen työpäivä ja viikonlopun jälkeen siksi muitakin aamuja raskaampi – minä luulen että se nk. maanantaikarma on lähinnä sitä, että kun väsyneenä nousee ja tympii uuden viikon alku, kaikki näyttää kurjalta ja sekin, mikä joskus toiste menisi vain pikkuharmin piikkiin, tuntuu katastrofilta, kun oma asenne on muutenkin nurjallaan.

 

Itselleni koko talvi tuntuu olevan yhtä "maanantaita". Maanantaivalitukseni alkavat aina suurin piirtein näihin aikoihin syksyä, kun aamut alkavat olla pimeitä. Ja pahenevat talven mittaan, mutta lakkaavat keväällä valoisan taas voittaessa. Lisäksi mukaan väsymys ja kiire ja stressi töissä, asenne tippuu normaalipositiivisesta korkeintaan neutraaliksi. Soppa on valmis. Maanantai on päivistä pahin, mutta tähän vuodenaikaan ei ole ollenkaan tavatonta, että jokainen päivä tuntuu yhtä kurjalta ja "maanantaiselta". Kuten nyt vaikka tämäkin viikko.

 

– Maanantai oli tällä viikolla maanantainen. Sen jälkeen kun olin kirjoittanut sen maanantai-entryni, viskasin vielä kahvinpurut pitkin keittiötä, kun otin suodatinosan pois keittimestä vähän liian aikaisin ja siellä olikin vielä vettä seassa.

 

– Tiistaina, hmm, melkein sain sakot, mutta ei kai se kovin maanantaista ole, etten sitten saanutkaan vaan selvisin hymyilemällä ja lupailemalla asioita, joita tuskin kykenen pitämään? Mutta liikenne oli ruuhkainen, työmatka kesti luvattoman kauan, iltapäivällä asentelin Microsoftin SP1-paketteja, jotka yksi toisensa perään ilmoittivat, että ei ei ei, ensin pitää olla laitettuna tämä ja tuo. Lopulta alkoi tuntua, että ilmoittivat jo toinen toisistaan niin etten todella tiennyt, mitä pitäisi laittaa ensimmäisenä, että olisivat tyytyväisiä kaikki. Ja sitten aloin asentaa sitä niistä isointa liian myöhään, joten en meinannut päästä töistä pois ollenkaan ja jouduin silti jättämään koneen vielä pöydälle asentumaan.

 

– Keskiviikko alkoi todella kummallisella lausahduksella, jonka jälkeen ei voinut kuin todeta, että alkoipa tämäkin hyvin… Ehkä se oli tuo lausahdus tai mikä lie, joka sen sitten aiheutti, että päivä todellakin oli aika painajaismainen, demoefektien vaivaama.

 

– Torstaihin lähdin jo valmiiksi kypsänä, ihan jo edellisen kökköpäivän vuoksi. Aamulla vein tosikoisen hoitoon, lähdettiin vähän liian myöhään, mutta silti kun päiväkodin pihalla tajusin unohtaneeni laittaa ripsaria, oli ihan pakko palata hakemaan se himasta ja sitten vetelin aitoon blondityyliin ripsaria silmiini aamuruuhkassa. Päivä sujui hyvin hyvin edellisen tyyliin ja totesin päivän aikana kaiken lisäksi, että jaaha, meni sitten iltatöiksi.

 

– Perjantai lähti liikkeelle ehkä aavistuksen edellisiä paremmin. Joskin edellisenä iltana tekemissäni prujuissa ilmeni virheitä, siis ei mikään ihme kun miettii mihin aikaan niitä väsäilin, mutta sellaista kai sattuu. Päivä on kuitenkin vielä alkumetreissään, katsotaan kuin tämän kanssa vielä käy!

 

Se täytyy tähän todeta, että illat ovat kaikesta huolimatta olleet oikein mukavia. Maanantaina ja keskiviikkona tanssituntia, tiistaina kahdenkeskinen ilta miehen kanssa hyvän iltapalan kera, eilen, noh, jos jotain hyvää hakee, niin ainakin se löytyy, että ainakin sain tehdä töitä rauhassa miehen huolehtiessa kaikesta muusta arki-illan pyörityksestä!

 

Yhtä kaikki, ihanaa että on perjantai, ihanaa että on perhe taas kasassa syyslomaviikon epämääräisyyksien jälkeen, ihanaa että edessä on viikonloppu. Jos vaikka menisi huomenna lasten kanssa uimaan sillä välin kun miehellä on menoa.