Kotona olisi yksi rikesakko maksettavana. Oli mies vähän ajatuksissaan tässä menneellä viikolla painellu kehäykköstä tutkaan hienoista ylinopeutta. Ei sitä vauhtia ollut hänellä ollut kuin 96 vai mitenkähän se oli – mutta totesin, että niin, täytyy myöntää ettei ole niinkään epätavallista, että minulla on kyseisellä väylällä tai muilla pk-seudun 80rajoituksisilla väylillä tuonkin verran sitä nopeutta. Aina välillä sitä tulee vaan ajettua liian lujaa, vaikka pääsääntöisesti pyrin asettamaan vakionopeudensäätimen niin että huomioiden se 10% marginaali ja mittarin noin 5-6km/h heitto, ei ylinopeudesta ainakaan niin helposti sakkoja tulisi.

 

Ei meillä ole ylinopeussakkoja olekaan nähty varmaan kertaakaan meidän avioliiton aikana, mies muisteli viimeksi saaneensa sakot joskus meidän seurusteluaikaan. Minä en ole eläissäni saanut vielä yksiäkään ylinopeussakkoja, mutta kuten olen ääneenkin usein todennut, ei se ole ollenkaan omaa ansiota vaan pikemminkin hyvää tuuria. Poliiseja on matkan varrella näkynyt aina silloin tällöin, mutta ilmeisesti ei ole juuri silloin ollut tutka päällä tai ratsia mielessä.

 

Tänään kuitenkin napsahti minullakin. Ei tosin tullut sakkoja, selvisin hymyllä ja varoituksella. Ajelin vähän lujaa meidän pikkutiellä tuossa aamusella ja siellä olikin poliisit vastassa tien päässä. Avasin ikkunan, poliisi – ei voi sanoa setä, koska oli nuori ja komea kundi – kurkkasi sisään ja informoi minua tien nopeusrajoituksesta ja ylinopeudestani, hivenen virnistäen. Vastasin sellaisella olen hirveän pahoillani ja kadun sitä -hymyntapaisella ja totesin, että niin, niinhän siinä on, vähän pääsi kaasujalka painumaan, kun katsoin kelloa, että jäipä lähtö viimetippaan. Poliisikundi katsoi minuun ja kysyi: "Lupaatko, ettet enää aja näin kovaa?" Minä nyökyttelin, lupaan tottakai, en minä enää aja liian kovaa.

 

En tietenkään en! No oikeastaan, sen verran puolustaudun, että en minä siinä niin kovaa yleensä ajakaan, kulkeehan siitä omakin koululaiseni, joten koitan rajoittaa nopeuteni edes kohtuulliseksi siinä. Tänään jatkoin matkaani iisisti, eihän sitä tiedä, olisi voinut olla toinenkin ratsia siellä taajamassa! Oli muuten ensimmäinen ratsia, jonka tuolla meidän nurkilla olen kohdannut, vaikka joku joskus väitti, että siellä valvotaan ylinopeuksia tehokkaasti. Ei kyllä varmaan, muuten olisi jo sakkoja rapsunut minullekin… Sen sijaan puhallutuksia siellä on kyllä tiuhaan ja jostain ihmeen syystä olen jo vaikka kuinka monena maanantai-iltana tanssitunnilta palatessani saanut siellä puhaltaa.