Syksyn bootcampilla, itpro-yhteisön tapaamisessa. Tupa täynnä it-asiantuntijoita, joista suurin osa on siirtynyt suoranaisesta nörttiydestä vähintään lähestyvään keski-ikään, hiukset siisisti leikattuina, sormus vasemmassa nimettömässä vakiintumisesta kertomassa, piha täynnä perheautoja. Pöydät notkuu läppäreistä, ilmassa kaikuu puheensorinaa ja naurua, vielä jaksaa nauraa wlanin katkoille ja hitaille virtuualikoneyhteyksillekin. Joukossa on mukava olla, eikä tekeminenkään niin kamalan vakavaa. Onhan kyse it-hörhöjen keskinäisestä geimistä.

 

Puheessa vilisee it-termejä, puhutaan servereistä, requesteista, id:istä, policyista, installoimisesta, draivereista, setupeista, iippareista, dns:stä, disabloimisesta… Jokainen värkkäilee yksin tai yhdessä jonkinlaisen virtuaalikoneen kimpussa, asennellen, konffaillen, pystyttäen omaa ymäristöään yhteiseen virtuaaliympäristöön. Paitsi minä. Mutta minä olenkin vähän erilainen nuori – tai vanha 😛 – täällä muutenkin. Moninkertainen vähemmistö. Ainoa nainen, ainoa oman ryhmäni edustaja, ainoa jonka tausta ei ole it-koulutus tai muuten vaan nörttinen vaan jotain aika muuta.

 

Ihan hyvin tänne sulaudun silti. En minä ole koskaan ennenkään antanut vähemmistöisyyteni haitata elämääni. Ainahan olen ollut jonkinlaisessa vähemmistössä! Jos se häiritsisi elämääni, olisin kai jossain ihan muualla töissä, tekisin kai jotain ihan muuta kuin säätäisin koneita, koodailisin, häsäisin webbi- ja mossi-härpäkkeiden parissa. Heh, toisaalta, vähemmistössä olen siinäkin, että käytän mahdollisimman vähän jargonia, käytän just niin epäammattimaisia termejä kuin minua huvittaa 😀

 

Minä en tosiaan väännä omaa ympäristöäni pystyyn tuonne yhteiseen laariin, mutta omaa ympäristöäni pystyttelen yhtä kaikki. Tuossa usbi-piuhan päässä sinistä valoa vilkuttaa pikkuinen lacie-kiintolevy, jossa pyörii tuossa jo hetki sitten asenneltu ihka uusi Moss-ympäristö. Kaikki tällä haavaa uusinta teknologiaa: on WinServer2008, SQLServer2008, MOSS2007 – juuei vielä 2009:n betaa käyttössä, se sitten ajallaan.

 

Kun asennellessa kaikki menee hyvin, se on parhaimmillaankin tylsää odottelua. Valitaan pari täppää, odotetaan, että kone tekee loput, valitaan seuraavat täpät ja odotetaan taas, että kone duunaan duuninsa. Vähän webistä konffausohjetta, onnekasta tämän aamun kannalta, että tähän asti pahimman ongelman on aiheuttanut oikutteleva wlan. Kiitos ehkä työkaverin hyvin tekemälle pohjatyölle ws- ja sql-ympäristöjen rakentelussa virtuaalikoneeksi. Ja loppukiitos hyvin paketoidulle asennusmedialle, jonka eilen kopioin firman verkosta itselleni. Ainiin, ja sillekin vielä, että duunikaveri ehti mediaa jo testata sen verran, että yksi pieni puute tuli huomattua ja sain senkin korjattua ennen kuin itse sitä käytin.

 

Koneen raksutellessa menemään hain kameran autosta. Bootcamp on jälleen täällä komeissa järvimaisemissa, joten tällä kertaa ajattelin saada vähän parempaa kuvamatskua täältä kuin viime keväänä. Se tosin saa vielä odottaa, ollaan toistaiseksi pellon keskellä, joten kuvakohteeksi pääsivät lähinnä nämä it-ihmiset täällä tämän tunnelmallisen tilan lisäksi.

 

Jaa, mossi näyttää asentuneen, nyt pääsee hommiin, kun pääsee konffaamaan asetukset kuntoon ja luomaan saitit paikalleen. Tai no, ehkäpä pitäisi vielä sen verran asennella ensin, että laittaa officenkin paikalleen. Saa odottelut odoteltua kerralla ja sitten pääsee tositoimiin. Ei mut damn, ei se onnistukaan näillä resursseilla. Äh. Ens viikolla toimistolla siis vaan.