Meillä ei vieläkään ole TV-antennia katolla. Muistin sen taas yhtäkkiä tänään, kun olin hakemassa lapsia ystävältäni, jonka tytöt on tyttöjeni ystäviä, ja jäin itsekin sinne toviksi juttelemaan ja telkusta tuli Will&Grace ja Frendit. Tajusin, etten ole katsonut telkkaria kuukausiin, mutten ole kyllä ehtinyt sitä kaivatakaan. Sen sijaan tänä syksynä en ole ehtinyt kunnolla shoppaillakaan, mikä on huomattavasti vakavampaa kuin telkun puute 😀

 

Ei sillä että se olisi estänyt minua ostamasta asioita. Minusta on vain pakon edessä tullut tehokkaampi shoppaaja. Sillä sen sijaan, että minulla olisi tuntikausia aikaa kulkea kaupoissa etsimässä haluamaani, joudun tekemään täsmäiskuja kauppoihin, joista oletan löytäväni mieleistäni, ja siinä olen tullut kohtalaisen hyväksi. Tiedän jo, minkä liikkeiden mistäkin tuotteista yleensä tykkään. Hyvä niin, sillä keskimääräinen shoppailuaika per kerta on tänä syksynä jäänyt noin tuntiin. Uh, mikä kohtalo shop-a-holicille!

 

Mutta kuten sanottua, olen oppinut tehokkaaksi ja myös onnistunut täsmäiskuissani. Niistä ei ehkä saa yhtä suurta mielihyvää kuin pitkistä ostosreissuista, mutta on silti kiva tulla kotiin muutaman uuden mukavan jutun kanssa. Lauantaina käväisin Jumbossa hakemassa sen sormuksen pienennyksestä, kokoa sormuksella nyt 15,5. Olin jo jonkin aikaa yrittänyt etsiä sormeeni sopivaa valmista sormusta (joka ei maksaisi satoja euroja), muttei noin pieniä sormuksia valmiina olekaan… Tai no, on jotain, muttei mitään kivoja. Tämä on supernätti!

 

 

 

Samalla reissulla sormuksen kanssa mukaan tarttui niiden muutaman cd-levyn lisäksi myös pari kenkiä. Myönnetään, jo toinen kenkäpari lyhyen ajan sisään. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa kun edellisellä pikashoppailureissullani ostin puolipohkeeseen ulottuvat nauhasaappaat. Olen jotenkin hurahtanut (noihin nauhallisiin) kenkiin (nyt – kenkäfriikkihän olen ollut jo kauan) – avokastyyliset nauhalliset kävelykengät ostin keväällä ja nuo saappaat ja nilkkurit nyt, joten nyt on nauhallisena ja noin 7 sentin korolla setti kenkiä joka lähtöön. Nämä ovat niitä minun kick-ass-kenkiäni 😉

 

  

 

Samalla reissulla saappaiden kanssa matkaan tarttui yksi hame – ei ihan niin pieni kuin taannoin ostamani ihana farkkuhame, muttei mikään isokaan – ja uusi pienempi käsilaukku. Minua oli jo tässä syksyn mittaan alkanut ärsyttää vanha käsilaukkuni, joka muistutti jotenkin Maija Poppasen laukkua; joka kerta kun etsin jotain, hain ja hain ja käteen tarttui vaikka mitä – vain jalkalamppu puuttui – muttei sitä mitä etsin… Joten kun näin kaupassa tämän, minä olin myyty ja laukku ostettu.

 

 

 

Tänään pyrähdin Jumbossa jälleen. Minun piti olla duunissa vaihteeksi pitkää iltaa, mutta asiaintila olikin sellainen, että sen minkä pystyin tekemään tänään, sain tehtyä suht ajoissa (lue: lähdin töistä jo puoli kuudelta), joten matkalla hakemaan lapsia sieltä ystäväni luota, piipahdin siellä Jumbossa. Noilla edellisillä reissuilla olin jo katsellut vähän haikaillen nahkatakkeja, mieli kovin teki. Ja perjantaiaamuna yritin laittaa päälleni puoltoista vuotta vanhaa mokkatakkiani, mutta se oli auttamattomasti liian iso – mihin esikoiseni sanoi: "äiti, sä olet vaan liian laiha, meidän suvussa naiset on yleensä vähän enempi tällaisia" ja keikisteli kädet lanteillaan 😀 – joten ajatus kypsyi ja tänään ostin itselleni nahkatakin. Kokoa 32/34! Hertsileijaa! Ja tarttuipa mukaan yksi puserokin, samaa kokoa.

 

 

 

Ei siis tosiaan niin että ostokseni olisivat olleet hankintoina jotain ihan pieniä juttuja, lähinnä ne ovat sitä kooltaan 😉 Niin ja päällä ne ovat kaikki erittäin mukavia! Jaksan yhä hämmästellä. Eläissäni en ole uskonut joskus olevani näin pieni – ja ei, en tiedä varsinaisesti enää aikoihin laihtuneeni, mutta liikunta tekee tehtävänsä. Enkä takaisin vaihda. Mieluummin ostan uusia vaatteita sen takia 😛