Autoradion suuret lupaukset

Niinhän sitä sanotaan, että halvalla ei hyvää saa. Johan se on tässä taas tullut todistettuakin, samalla kun olen repinyt hiuksia päästäni, noin kuvaannollisesti vaikka riittäisihän noista toki oikeasti revittäväksikin asti. Jotenkin sitä taas luuli, että halvallakin olisi saanut edes toimivan – ei nimittäin huvittanut laittaa satoja euroja vanhan auton radiopäivitykseen tässä kohdin elämään, kun noita rahareikiä riittää tärkeämmissäkin asioissa.
 
Soittimessa on siis cd-soittimen ja radion lisäksi moderniin tyyliin niin sd-kortinlukijaa kuin usb-liitäntääkin. Mp3-soitinta en ole vielä kokeillutkaan laitteeseen kytkeä, mutta sitä sd-korttia kyllä. Huonolla menestyksellä. Hyvin. Huonolla. Laite soittaa jotain ja heittää fataalia erroria jostain. Jotkut albumit – lue: kansiot – se soittaa läpi ihan nätisti, ja koska satuin aloittamaan kortin musan kuuntelun sellaisesta, luulin ensalkuun, että minua pitäisi nyppiä vain sen seikan, ettei laite muista, mihin kohti soitto jäi, kun auto sammutettiin. Mutta totuus oli vähän toisenlainen.
 
Totuus paljastui toissaviikolla, kun ajoin työreissulle Porvooseen. Porvoo on outo paikka, kun ainoa radiokanava, jonka saan siellä kuulumaan autossa kuin autossa radiolla kuin radiolla on Nova. Mutten jaksa kuunnella novaa, en etenkään aamulla, vaikka Vehviläisellä melko seksikäs ääni onkin. Radio Rock lakkaa kuulumasta noin Sipoonlahden sillalla – samassa kohdin, missä MetroFM lakkaa totaalisesti myös – eikä rds:kään löydä kanavalle pelittävää taajuutta. Joten Porvoonreissuilla kuuntelen muuta, viimeistään siis Sipoonlahden sillalta lähtien.
 
Niinpä minulle sitten selvisi soittimeni sd-vammaisuus pala kerrallaan. Ensin huomasin sen toisinaan katkaisevan jonkin biisin soiton kesken ja hyppäävän seuraavaan raitaan. Sitten tuli vastaan raita, joka sanoi sd err. No jee. Siitä ei sitten päässyt yli ollenkaan, kortti ulos, kortti sisään, hyppy koko kansion yli, jotta sai edes jotain kuunneltua. Kokeilin sitten kotona alustaa koko pahuksen kortin uusiksi ja latasin musan sinne kansio kerrallaan, "hallitusti".
 
Eihän se auttanut. Tai no, auttoi vähän. Siihen asti oli jossain vaiheessa kansioita kelatessani aina tullut eteen myös sellainen ongelma, että jossain vaiheessa sillä meni jo raidat ja kansiot iloisesti solmuun. Alustuksen jälkeen ei. Paitsi sitten kun erehdyin lisäämään kortille musaa myöhemmin lisää. Sitä paitsi, edelleen tietyt biisit kortilla aiheuttivat sd-errorin. Kyllästyneenä mutta vielä aavistuksen toiveikkaana kaivoin soittimen ohjekirjan tänä iltana hanskalokerosta, jospa vaikka siellä kerrottaisiin jotain ongelmanratkaisua helpottavaa.
 
Jotain kerrottiin joo. Mp3-laitteen osalta sanottiin, ettei laitteessa saa olla enempää kuin 234 kappaletta. Just joo haloo! Kahteen gigaan mahtuu mukavasti kaikki kaipaamani musiikki, mutta käyttöön voin siis ottaa tilasta vain noin kolmanneksen – sillä tulkitsin ohjeen ja oireet yhteensä siten, että sama pätee varmaan sitten tuohon memorykorttiinkin. Ja sitten siellä luki, että jos ei laite soita kaikkia mp3-tiedostoja, käytä oikeaa tallennusmuotoa. Niinkun, wot? Jos muunnan cd-levyltä musaa mp3-muotoon siihen tarkoitetulla softalla, eikö lopputuloksen luulisi olevan validi formaatti?
 
Oh well, ainakin sen päätin tehdä, että karsin kortilta musamäärän 219 tiedostoon. Samalla hogasin, että osa musakansioistahan sisälsi piilotettuja kuva-ym. tiedostoja, joita käytettiin kansion kansikuvina – rippausohjelman netistä hakemaa albumia koskevaa dataa. Hetken jo kuvittelin haukkuneeni väärää puuta ja syyn soitto-ongelmiin löytyneen liian suuresta tiedostomäärästä + ko. piilotiedostoista, mutta tiedostojen poisto ja määrän karsinta eivät yhdessäkään tuottaneet toivottua tulosta. Eikä edes yhden ongelma-cd:n uudelleen-rippaus :/ Mikä lie soittimen ongelma?!
 
Tein nyt kuitenkin vielä kerran kortille uudelleenalustuksen (se on nyt FAT-alustettu, 32bitin varausyksiköillä – kokeilin tehdä asian 16bitin varausyksiköillä, ajatuksella että joskos se helpottaisi laitteen kykyä lukea korttia, mutta vista taas ei tykännyt tehdä sitä loppuun – mutta nyt sitten mietin asiaa toiseen suuntaan, olisiko sittenkin pitänyt kokeilla alustaa FAT32-järjestelmään? ohejkirja ei kerro…) ja laitoin sen 219 biisin setin (kansioissa) kortille. Enää en jaksa tänä iltana testata korttia autossa. Olkoon. Testaan huomenna, ja jollei toimi, tiedänpähän ottaa reissuun mukaan ainakin tietyt musat ihan vanhanaikaisesti cd-levyinä.
 
Mutta mitä tästä opimme? Älkää hyvät ihmiset ostako autosoitinta Biltemasta, jos sen pitäisi kyetä mihinkään radioa tai cd-soitinta sofistikoidumpaan toimintaan.

3 thoughts on “Autoradion suuret lupaukset

  1. Moikka.Kaikki nämä liikkeet,jotka myyvät ns. halpaa tuotetta,olkoonpa mistä liikkeestä hyvänsä kysymysei asiakas voi saada kunnon tuotetta.Siis kaikki,jotka ostavat suuria eriä ja myyvät halvalla.Näissä useimmiten tulee ongelmia.Itse ainakin olen karsinut ne pois.Biltema on varmasti yksi niistä ja on näitä tukku muita.Takuu + luotettavuus tuotteissa  näissä liikkeissä on niin ja näin!Kun on näin köyhä,niin joutuu ostamaan vain parastaja tuotteita joihin saa kunnollisen takuun…

  2. Se naikkonen joka kertoo ns. "muka hauskoja" matkakokemuksiaan  niin kultivoituneen väsyneellä ja venyttävällä tyylillä groove fm:llä…pitäisi välittömästi lähettää jonnekkin siperiaan tai kauemmas!! Niin nopeaa näppäinsormea ei ole keksitty, että ehtisin aamulla vaihtaa radiokanavaa ajoissa!! Mun radio-cd-masiinassa ei oo hienouksia ollenkaan. Jos oikein radiokanavat lähettävät huonoa musaa, varalla on pari itse koostettua cd-plättyä…pitäisi varmaan tehdä pari uutta!

  3. Moro! Ei integroitua astianpesumasiinaa meidän köökkiin, koska olen ihan älyttömän kyllästynyt tuohon korvavaikunkeltaiseen tammeen, mitä meidän kaapeista löytyy. Se on vissiin noitten ruottalaisten idea keksiä omituisia käynnistysjuttuja…minusta ihan hölmö systeemi! Saapa nähdä miten menee mun tajuntaan. Se on tosi, että sisukset vaan pienenee. Varmaan reilut puolisen tuntia pähkäiltiin, että miten saadaan 6 hengen astiat + aamupalakupit ja lautaset mahtumaan. Meillä on jostain syystä nuo alakaapit muutenkin tämmöselle pätkälle (160 cm) korkealla, elikkä 90 cm korkeudella on pöytätasot. Ne olisi voinut laittaa korkeammallekkin, vaan minä pistin vastaan! Hiljainen kone oli miehen vaatimuksissa tosi korkealla kun meillä on ns. avoin keittiö, elikkä olkkari ja keittiö niinkö periaatteessa samaa tilaa. Huoneet erottaa kaappiryhmä. Vino korotettu katto vielä oikein kaiuttaa äänet molemmin puolin!

Leave a comment

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.