Käytiin eilen illalla mutsin ja siskon kanssa syömässä upouudessa, toissapäivänä avatussa ravintolassa nimeltään Mange sud (suomennettuna syö etelä). Ravintolan menun on suunnitellut ravintolan omistaja Sasu, joka on vanha (luokka)kaverini, naapurini, poika jolta sain ensisuukon seitsemänvuotiaana – no okei, sellaisen pikapusun keskellä "kumpi nauraa ensin" tuijotusskabaa, jonka tuon pusun seurauksena hävisin. Sittemmin Sasukin lienee oppinut ihan suutelemaan, joskaan en siitä mitään tiedä sillä meidän pusut jäivät tuohon yhteen, mutta ruokaa mies ainakin osaa tehdä!

 

Ravintolan menu on nimen mukaisesti eteläinen. Etelä-eurooppalainen, välimerellinen, täsmälleen ottaen. Ei tosin mitään kopioita sikäläisestä ruuasta, mutta makuja ja mausteita siltä suunnalta. Ja kyllä oli taivaallisen hyvää! Paikka on sellainen fine eating, hienonpuoleinen illallisravintola. Kauniissa talossa Tehtaankadulla, kauniisti yksikertaisesti sisutettu ja laitettu. Miellyttävä kokemus kaikkiaan.

 

Eilen minulla oli muutenkin melko fine eating day, sillä lounaskin oli varsin mukava. Tai no, lounas meidän alakerran turkkilaisomisteisessa (nähdäkseni) ravintolassa Ratakivessä (älkää etsikö netistä, google löytää vain entiseen omistajaan liittyvää infoa, not so good) on aina enemmän kuin fine, ainakin jos vertaa normaaleihin lounasruokaloihin. Siellä saa kerättyä juuri mieleisensä annoksen salaateista ja erilaisista muista kasviksista erilaisissa öljyissä ja mausteissa ja jugurttikastikkeissa ja whatnot. Lämmintäkin ruokaa löytyy ja pizzaa ja kebabia. Eilisen(kin) lounaan toki kruunasi seura, kuten illallisenkin 🙂

 

Täytyy myöntää, että se aika näiden kahden aterian välillä meni kyllä vähän vähemmän fine syömisen osalta. Omena ja mukillinen kaakaota, niin ja yksi keksi ja kaipa jonkun kahvikupillisenkin iltapäivän mittaan join. Eihän siinä muuten mitään, hyvinhän noillakin eväillä pärjäisi, mutta kun siihen väliin osui tanssituntikin. Siellä tuntui vähän kyllä tuo kevyenpuoleisella ravinnolla selviytyminen.

 

Tänään aloitin päivänikin gourmet-leivällä. En yleensä syö aamupalaa ollenkaan, mutta tänään totesin, että mikä jottei, joten laitoin itselleni ruisleivän Castello Gold -juustolla, Milanon leikkeellä ja salaatinlehdellä. Hyvää! Olen viime aikoina huomannut lievän kyllästymisen siihen normaali-jääkaapinsisältöön, joka meillä on jo vuosia ollut. Niinpä olen alkanut ostella itselleni kaikenlaista erilaista – mitä meillä ei kukaan muu syö. Kuten ihania juustoja, erilaisia leikkeitä, erilaisia kasviksia. Ei mitään ihmeellistä sinänsä, mutta meillä on menty tosi tosi basic ruokavaliolla ennen. Ja muu perhe menee vieläkin. Mutta menköön.