Oli viimeinen työpäivä ennen viiden viikon kesälomaa. Puoli viiden aikaan starttasin auton, kuvitellen joutuvani ruuhkaiselle Hämeenlinnanväylälle, mutta ilmeisesti Helsinki oli tyhjentynyt jo monta tuntia aikaisemmin ja ruuhkat olivat jo kauempana. Me tyhjennytään täältä reunuksilta vain aavistuksen verran reunuksen toiselle puolen Sammatin suuntaan vasta huomenna aamupäivällä. Kokkoa, karjalanpiirakoita, makkaraa ja siideriä tarjolla nyt ainakin. Vaikka satais 😉
Kotimatkalla soitti mies hirviän huudon keskeltä minulle. Esikoinen oli kotiutunut leiriltä pari tuntia aiemmin ja samalla reissulla olivat noutaneet tosikoisenkin hoidosta. Mies siellä tiedusteli, jotta lämmittääkö lapsille pakastimesta ruokaa, jota mukelot eivät syö kuitenkaan, vai olenko kenties aikeissa peräti laittaa ruokaa kotiin tultuani. Laittaa ruokaa? Arki-iltana? Who, me? Juu en ollut ajatellut. Sanoin, että lämmittää sitä pakastettua vaan – mutta lasten protestihuutojen myötä päädyin ehdottamaan, että tuon kotiin tullessani pizzat. Ihan noin juuri alkaneen lomani kunniaksi, tai vaikka esikoisen leiriltäpaluun kunniaksi. Jos nyt satunnainen pizza syyn tarvitsee.
Tankkasin siis ensin auton, tilasin sitten Pizza Housesta pizzat – kaksi normaalikokoista pizzaa – joita sitten odottelin autossa kuunnellen rautaa vai roskaa -arvioita. Brother Firetribe: Heart full of fire. Roskaa sanon minä, sellaista konepoppia, ihan plääh. Mutta jälleen kerran oli enemmistön kanssa eri mieltä, taisi olla yli 70% kuuntelijoista tällä viikolla raudan kannalla. Aina minä olen eri mieltä 😛 Minkäs sille voi. Erilainen nuori eikun vanha kun olen.
Kotona oli jo tilanne hieman rauhoittunut, kun perhe tiesi odottaa pizzoja. Korkkasin loman kunniaksi myös yhden siiderin kyytipojaksi ja menin pienten protestien saattelemana pihalle syömään. "Eksä söis meidän kanssa?!" "Ei vaan, etteks te tulis mun kanssa pihalle?!" Tosikoinen tuli pihalle, esikoinen ilmoitti että pihalla tulee pää kipeäksi, joten jäi olohuoneen lattialle syömään pizzaa ja pelaamaan muumi-yatzya iskän kanssa. Tuhottiin ne kaksi normaalipizzaa – niukin naukin! Omituinen perhe kenties, mutta kun minä ja tosikoinen syödään pizzaa niin vähän (mutta nautinnolla).
Päivällisen jälkeen tosikoinen lähti tuonne lähipuistoon, paljain jaloin. Tuli puolen tunnin päästä takaisin hakemaan fillaria. Mutta kuinka ollakaan, tuli hetikohta takaisin, kun "ei sillä voi polkea, kun se ei liiku". Oli kaatunut tsygällään tuossa alkuviikosta, oli sitten ketjut poissa paikoiltaan. Mies kävi nostamassa ketjun paikoilleen, tuli takaisin sisälle ja alkoi lukea esikoiselle kirjaa, mutta tosikoinen tulikin taas takaisin, ketjujen pudottua uusiksi.
Minun vuoroni mennä pyörää fiksaamaan. Ketjut raiteilleen ja totesin saman tien, että eihän ne voikaan pysyä paikoillaan, kun ovat niin löysät. Taisi takapyörä mennä vinksalleen tai jotain kun laps pyörällä kaatui. Mikäs siinä, etsimään työkaluja sisältä – onneksi ihan kaikki työkalut eivät ole raksalla sentään. Takapyörän säätö, ketjun pesu ja voitelu ja jo taas skulas tsygä.
Räteistä ja apukepeistä huolimatta tuloksena oli rasvarin kädet, joita menin kylppäriin pesemään. Jokin siinä huvitti minua suuresti, kun peilistä tuijotti takaisin it-asiantuntija täysissä meikeissä ja siisteissä työvaatteissa, mutta lavuaarissa vesi muuttui mustaksi saippuoidessani käsiäni puhtaiksi 😀 Minä en työnnä käsiäni multaan jollei makseta, mutta muuten "likaan" ne kyllä paljon miettimättä. Olen aina tykännyt purkaa ja kasata ja korjata kaikenlaista. Se tekninen minä, jolle lapset aina tuovat kaikki lelut korjattavaksi, kun äiti kuulemma osaa isiä paremmin 😉 Mutta minä en laita laattoja seinään. Mies osaa sen paremmin.
Minulla taitaakin juuri siksi olla viikonloppuna tavaroiden kuskaamisen lisäksi urakkana talon lukkojen laitto – mies arvelee, että ratkaisen lukkojen arvoituksen todennäköisesti helpommin kuin hän. Ja kun niitä laitan (ovia on jäljellä neljä) ja lukkoja rasvaan, on taas rasvarin kädet. Mutta niin on silloin luultavasti vaatteetkin. Eikä naamakaan ihan it-pro kuosissa – ajattelin pitää tovin lomaa meikkaamisestakin.
Oikein hyvää Juhannusta kaikille!
System Failure for the Masses 
[…] styrox paketti, paljain jaloin ja rasvari puolestaan todistavat, että joku oikeasti jaksaa kelata googlen hakusivuja ensimmäistä, toista, kymmenettä, kahdettakymmenettä… pidemmälle – itse en vaivaudu kolmannesta eteenpäin, yleensä en sinnekään asti; yhdistettynä marilkaan edellämainituilla löytyy entryt Styroxia ja kuningasajatuksia, tätä edeltävä entry Linja-autossa on myös tunnelmaa sekä samoilla paljailla jaloilla 2010 pakettiin, Heppahommaa ja Hiljaisuuden keskeltä (minkäs minä sille voin että viihdyn paljain jaloin, paljasjalkainen kun olen 😉 ), ja sitten vielä rasvarilla se Ratkaisija ja rasvari […]