Onpa viikonloppu ollut taas täynnä menoa ja huisketta. Perjantaina aloitettiin viikonloppu aikaisin, kun lähdettiin vähän ennen kahta jo töistä ja mentiin Seurasaareen kummitätini pojan häihin. Vihkiminen oli siis Seuriksen upeassa puukirkossa, mistä jostain Turun läheltä se sinne onkaan tuotu. Penkit sellaiset hankalat hyllyt, että kerrankin oli suorastaan mukavaa, kun käskettiin seistä seremonian aikana 😉 Ja seinillä oli käsiä, jotka piteli kynttilöitä – melkein odotin niiden syttyvän itsestään… Mutta itse seremonia oli kaunis ja muistoja jostain lapsuudesta herätti sulhasen isän kitaransoitto ja laulu, jota olen edellisen kerran kuullu joskus lapsena.

 

   

 

Hääpari lähti kirkosta upealla punaisella Cadillacilla, hääväelle oli tilattu yhteiskuljetus juhlapaikalle double-deckereillä. Sulhon isä kun on britti, sopi se teemaan loistavasti. Juhlissa oli tosi hyvää ruokaa, mukava nähdä ihmisiä joita näkee tosi harvoin (osaa olen nähnyt viimeksi lapsena), jutella ja tanssia. Siellä oli bändiä soittamassa, Elvistä laulamassa ja tähtiä tv:stä tanssimassa vähän rumbaa ja muuta. Ja jos muistatte meemiini kirjatun haaveen dance with the one who brought you, sen kirjaimellinen versio toteutui mieheni poikkeuksellisesti ilmaantuessa tanssilattialle ja tanssittaessa minua peräti kolmen biisin verran :)) Ihanaa :))

 

  

 

Kotiuduttiin bileistä yhden jälkeen – diili oli, että mieheni, joka ei niin noissa viihdy, oli kuski jotta päästiin kotiin autolla, ja minä puolestani siitä hyvästä lupasin, että lähdetään pois ajoissa (kun siis muuten oletusarvo oli, että pitkäänkin olisin ehkä voinut viihtyäkin). Lauantaina heräiltiin umpihiessä kymmenen aikaan, kun täällä on niin järjettömän kuuma, vaikkei edes ole vielä ollut niitä luvattuja helteitä! Yhden aikaan mies lähti raksalle ja heitti samalla minut tuonne dösä-asemalle. Minä lähdin siitä stadiin tapaamaan lapsuuden parasta ystävääni, jonka kanssa ollaan löydetty toisemme uudestaan 🙂

 

Nähtiin ystäväni kanssa kolmen maissa, mentiin ensiksi katsomaan Helsinki Samba karnevaalia (ja hytistiin kylmässä tuulessa espalla varmaan puolitoista tuntia aivan liian vähissä vaatteissa, mutta odotettiin, että nähtiin kaverini kaveri siellä tanssimassa) ja siitä sitten Koffin puistoon Basso festareille sulamaan lämpimään aurinkoon. Basso festarin loputtua kuuden jälkeen suunnattiin kulkumme kiinalaisen kautta take-away kainalossa ystäväni luo, missä syötiin ja juteltiin ja juotiin mm. aivan ihanaa Bailey’s smoothieta.

 

 
 

 

Puolilta öin sonnustauduttiin Helsingin yöhön, missä nähtiin sekä kaverini serkkua että vähän muitakin kavereita. Jossain vaiheessa jo unohdin luvanneeni itselleni tulla kotiin viimeistään viimeisellä dösällä, kun oli vaan niin kivaa yhdessä, joten pilkkuun asti tuli taas oltua. Kävin vielä kaverini kavereiden kanssa kebabilla siinä hyvää vauhtia sarastaneessa aamussa, minkä jälkeen mainiosti kaappasivat minulle taksin – kun kotimatkani on niin pitkä – ja olin himassa noin puoli kuusi aamulla… Eh. Ja juuri olin päässyt vinoilemasta edellispäivänä Mialle moisesta lipsahduksesta. Tulee mieleen jotain katajia ja kuusia ja nilkkoja, muttei mitään ihan täysin järjellistä sananlaskua juuri nyt 😀

 

Nukuin viitisen tuntia ennen kuin miehen kanssa puoli yhdentoista maissa heräiltiin. Hiukan on tänään ollut väsy, vähän on uponnut kahvia ja sokeritonta Mad Crocia, mutta ihan urhoollisesti olin raksalla tänään monta tuntia, konttasin pitkin taloni lattioita raapimassa seinien tasoituksen roiskeita lattioista ja oviaukoista ja nielemässä pölyä (kun happinaamari ahistaa) ja saamassa sitä silmiini (kun suojalasit ahistaa), tulemassa kuuroksi imurin melusta (kun kuulokkeet ahistaa) ja saamassa päänsärkyä lattioiden primerointi-aineen hajusta. Minua ei ole luotu raksahommiin, kaikki suoja-asiat ahistaa 😛

 

But don’t get me wrong, oli kiva olla raksalla, tehdä jotain oman talonsa eteen 🙂 Ihan oikeesti! Olen viimeisen viikon aikana laittanut vesieristeitä, laastia ja laattoja seiniin, tehnyt noita lattia-asioita, kaikkee. Minulla ei ole sitä pitkäjänteisyyttä, jonka tuo byggaaminen oikeasti vaatii, mutta näin kun ei ole lapsia huollettavina, siellä on ihan kiva tehdä juttuja ainakin jonkin verran. Nyt en tosin paljon sinne ensi viikolla ehtine, kun muutto (tavarat taloon, itse evakkoon) häämöttää ja tämä lukaali pitäisi pakata pois. Huhhuh, taas kerran ja pahinta laatua tähän mennessä. Uuh…

 

Tänäänkään en siellä sitten kuitenkaan ihan iltaan asti ollut, mies siellä tekee hommia vieläkin. Minun työni varjopuolia on, että sunnuntai-iltana saa jo kääntää vivun päässä kohti seuraavaa viikkoa, joten lähdin kuuden pintaan talolta tänne himaan valmistautumaan huomiseen ja laittamaan vähän kuvia ja kirjoittamaan blogia ja asentamaan web-camia – juu, nyt minullakin on sitten sellainen! Ja jo juttelin lasteni kanssa skypessä heti, nyt hekin sai nähdä äitin webin kautta 🙂

 

Kävelin sieltä talolta himaan, sen 6,5km. Ensin ihan varpikkaat jalassa, mutta ne alkoivat hiertää varpaidenvälejä, joten viimeiset ehkä 4km kävelin paljain jaloin. Paljasjalkainen stadilainen ei asfalttia pelkää. Hiukan oudoksuvia ja huvittuneita katseita sain, mutta evvk 😀 Nyt pitäisi mennä suihkuun ja hoidella nämä jalat työkuntoon taas. Paljain jaloin kävelyhän on jalkalihaksille hyväksi, mutta asfalttipinta ei todellakaan ole jalkapohjien nahalle hyväksi. Vaikka pidänkin kuuman asfaltin tunnusta jalkojeni alla melkein enemmän kuin nurtsista. Outo-stadin-lintu kun olen.