Väsyttää. Niin maan vietävästi. Kaikki se minua eteenpäin puskenut vihainen adrenaliini on haihtunut pois ja jäljelle on jäänyt armoton nimenomaan fyysinen väsymys. Eilen tanssitunnillakin jäsenet tuntuivat aivan vierailta jatkeilta, jotka eivät minua oikein millään olleet totella.

 

Iltaisin ei silti uni oikein tule, hassua kyllä (tai sitten se johtuu siitä kahvin määrästä, jonka päivän aikana juon 😉 ), mutta aamuisin nukuttaisi kyllä niin makeasti, niin makeasti (ja siksipä sitten juon sitä kahvia niin paljon, töissä pitää kuitenkin jaksaa).

 

Kroppa kaipaa myös ravintoa jälleen. Kun vielä jokin aika sitten saatoin mennä päivän läpi lähes syömättä, nyt on kyllä nälkäkin ja ruoka maittaa. Tottumuksesta syön silti ihan kohtuudella – en minä enää osaa suuria määriä kerrallaan mitään syödäkään. Mutta vuorokauden aikana enemmän kuin vielä muutama päivä sitten.

 

Viime päivinä olen taas päässyt edes vähän lataamaan akkujani myös aurinkoenergialla. Nyt kun taas on aurinkoiset päivät, ei minua pitele työpaikan sisäpihalta koko päivää poissa mikään. Kuten viime keväänäkin, aina kun vain taukoa voi pitää, istun hetken pihalla auringonpaisteessa, ja kotiin tultua istun takapihalla kunnes aurinko katoaa puiden taa. Minulla on aurinkokennot, jotka lataavat sisäisiä akkujani auringon lämmöllä ja valolla 😉 

Lepo, ruoka, aurinko. Siinäpä ne tärkeimmät tekijät, joilla nämä fyysiset akkuni latautuvat. Henkinen puoleni sai pikalatauksen täyteen silloin maanantaina. Siitä lähtien olen vain hymyillyt ihan non-stop 😀

 

 

Minunkin happy recharge on tällä hetkellä complete 🙂 Elämä on taas mallillaan ja ihanaa 🙂 Ihanaa 🙂