Aika hengähtää hetki. Vappu hujahti aikamoisessa menossa alkaen siitä, kun eilen kolmen aikaan nostin kytkintä ja lähdin duunista. Ystäväni oli ollut meillä kurssilla päivän ja lähdettiin yhdessä stadiin heidän kurssipäivänsä päätyttyä. Istuttiin siidereille Lasipalatsin terassille ja siitäpä sitten sopivasti, kun tämän ystävän oli aika lähteä kotipuoleen, saapui sinne toinen kaveri, jonka kanssa oli jo treffit sovittu aiemmin. Ensi töikseen kaverini kysyi minulta, onko aurinkorasvaa, johon oli todettava, että, ei, ei tullut mieleen…

 

Eipä silti ehtinyt tulla sitä "noloa terassirusketusta", jota kaverini minulle povaili, sillä ei jääty suinkaan siihen terassille sen pitemmäksi aikaa, vaan lähdettiin käppäilemään kohti jotakin paikkaa, missä syödä vähän jotain. Kevyt välipala siis Chicosissa Forumissa ja siitä kuljeskeltiin kohti Kauppatoria. Hetki ehdittiin vappuaaton melko köyhänpuoleista toria hämmästellä ennen kuin Manta sai lakkinsa – ja ehtipä ystäväni ostaa itselleen blondiperuukinkin ennen kuin Manta sai lakkinsa. Hivenen nolona on myönnettävä, että vaikka olen asunut stadissa noin 90% tähänastisesta elämästäni enkä nytkään järin kaukana, oli tämä ihka ensimmäinen kerta, kun olin katsomassa Mantan lakinsaamista!

 

  

 

Kaupungin paljaspäiden meren muututtua valkolakkimereksi suunnattiin mekin kulkumme ulos Kauppatorilta virran vieminä ja Aleksia pitkin Kolmensepänaukiolle, missä tavattiin jälleen yksi kaveri, ihan sovitusti (varttia aiemmin kännykässä – miten sitä oikein selvittiin ajalla ennen niitä?). Seisoskeltiin aikamme siinä aukiolla pohtien, mihin mentäisiin istumaan siksi noin tunniksi, joka meillä oli kuluttaa ennenkuin tämän toisen kaverin kanssa oltiin menossa vielä yhden muun kaverin luo. Sillä välin siitä jo joku meksikolainen korumyyjä ehti meidät bongata – tai suorastaan minut, sillä silmiin tapittaen selvitti minulle, miten olen supersexy ja you are always welcome to Mexico ja muuta sen sellaista 😉

 

Istuttiin lopulta Prahaan vähäksi aikaa – toisen kaverin ostettua kaverinsa tyttärelle kyseiseltä meksikolaiselta korumyyjältä delfiinikorun syttärilahjaksi – kunnes oli aika hypätä bussiin ja lähteä piipahtamaan sen seuraavan kaverin luona ennen kuin taas palattiin takaisin stadiin. Kaverin luona vähän poropiirakkaa, punaviiniä, suklaata ja surffailua akselilla Voice – MTV sekä yritys löytää juutuubista se fish stick -biisi, josta systeri kirjoitti, mutta taitaa olla vielä liian tuore, kun ei löytynyt?

 

Otettiin sieltä laiskuuksissamme taksi Skattalle, missä odotti kaverin kaverin very international bileet, joissa useimmat muut enempi tai vähempi tunsivat toisensa paitsi me ei ketään paitsi omat kaverit joista yksi tunsi peräti pari hosteista, ja missä WC:ssä pönttöä vastapäätä pesukoneen päällä oli TV ja DVD-laite – ja leffa pyörimässä! Kansainvälisen väkijoukon vuoksi siellä ei myöskään aina tiennyt, millä kielellä olisi ihmisten kanssa jutellut, joten tulipa sitten sujuvasti juteltua pitkät tovit enkuksi ihan suomalaistenkin kanssa. Mutta mitäs väliä sillä 😀  

 

Tanssiakin siellä saattoi, niin paljon kuin jaksoi ja hassua kyllä, loppujen lopuksi siellä oli sittenkin jäljellä vain meidän porukka ja hostit (ja pari erään asukin sänkyyn nukahtanutta blondia) ja juteltiin aina neljän kieppeille asti. Sieltä kun lähdettiin, mietin vaihtoehtojani ja päädyin lopulta siihen, etten millään viitsi maksaa taksia tänne periferiaan jälleen, joten menin siinä keskustan tuntumassa asuvan kaverini luo nukkumaan muutamaksi (lue: kolmeksi) tunniksi, kunnes sitten vähän ennen yhdeksää hipsin kämpästä ulos ja kävelin sotkuisen stadin läpi rautatieasemalle, bongaten matkalla kenen-lie marssin lähdön (punaisten?) ja kohdaten sangen ystävällisen konnarin junassa.

 

 

 

Hain siis sen auton hallista silloin aamulla ja olin kotona jo ennen kymmentä. Puoli yhden aikaan lähdettiinkin sitten tyttöjen kanssa aurinkoisesta ja kesäisen lämpimästä Klaukkalasta kohti pilvistä, tuulista ja hivenen koleaakin Helsinkiä. Auto takaisin samaiseen halliin ja spåralla stadiin. Käveltiin Senaatintorilla ja käytiin vähän Mantalla ja totta kai Kauppatorillakin, missä syötiinkin lounaaksi pariloitua lohta ja perunoita ja jälkkäriksi faijan ja vaimonsa tuomia tippaleivän paloja ja tytöt söi pusutkin. Vaari osti tytöille vappupallotkin (kun ikävä äiti kieltäytyi tänä vuonna niitä ostamasta), joten mukanamme sitten kulki Bloom-winx ja pingiviini lopun matkaa, kun käveltiin Espaa kohti Rautatientoria ja junaa.

 

   

   

 

Ihmeen kaupalla selvittiin sitten jopa junaan – tai oikeastaan junaan pääseminen oli vielä piis of keik sieltä ulos pääsemiseen verrattuna… siinä taisi yhdet rattaatkin saada surmansa Nimittäin VR oli nyt hieman alimitoittanut junansa ja tässäkin oli peräti kaksi vaunuparia käytössä, joten se oli tupaten täynnä. Ja siinäkin vaunussa tai sen oviaulassa (onko tuo sana?) oli vissiin viidet!! rattaat/vaunut, joista yhdet oli asetettu älykkäästi toisen puolen ovien eteen portaille kumolleen niin että kun juuri ne ovet aukesivat Pasilassa, jäi ovi siitä jumiin ja niitä sitten koitettiin siitä pois saada, jotta mm. allekirjoittanut lapsineen pääsi junasta ulos (nostin tytöt osittain niiden yli lopulta), taisi siinä joku osa jo rikkoutuakin. Äly hoi ja silleen! Ei niitä vaunuja nyt voi koko junaa täyteen ahtaa!

 

Päästiin kuitenkin onnellisesti ulos Pasilassa, vaikka minun potutuskäyräni alkoikin jo uhkaavasti nousta etenkin, kun päivä alkoi muutenkin osoittautua emotionaalisesti jälleen haastavammaksi kuin yksikään vielä tällä viikolla. Autoon itsemme ja ilmapallomme siitä silti pakattiin ja nokka kohti Keravaa ja mentiin miehen siskon luo, minne tytöt jäivät peräti pariksi yöksi esikoisen huomisen vapaapäivän vuoksi. Syötiin ihania itse paistettuja munkkejakin siellä – olen varmaan syönyt (tai juonut) näiden parin päivän aikana enemmän (kaloreita, ja vieläpä hiilaripitoisia) kuin koko muuna viikkona yhteensä… Minä tosin olin vähän vaisua tyttöä, sillä tunteet pyrkivät pintaan, joten lähdin sieltä sitten kuuden maissa jo ajamaan kohti kotia.

 

Rokki täysille ja tuskaa taas vähän pihalle. Ja kotimatkalla noin Tuusulassa iski se koko päivän odottamani puhallusratsiakin. 0 promillea, kuinkas muuten, en minä muuten olisi ratissa ollutkaan. Kotona kuitenkin – vietyäni ensin munkkilähetyksen raksalle miehelle ja anopille – korkkasin vielä Caribbean Twist -pullon, Tallinnan tuliaisten jäämiä. Teki vaan mieli. Mutta kyllä huomaa tästä parin päivän hiilihydraattien (ja alkoholipitoisten juomienkin) määrästä johtuvan turvotuksen, blaah. No, laskeehan se tästä taas.

 

Mutta koivutkin ovat jo lehdessä, ihanaa, tulee kesä 🙂