Paljon kaikkea, mitä kirjoitin, mutten voikaan. Paljon kaikkea, mistä en edes saa kunnolla kiinni. Paljon kaikkea, mikä nousee pintaan, kun luen erään ystäväni blogia, missä hän kirjoittaa niin kovin tutuntuntuisista tunteista. Paljon kaikkea keskeneräistä, odottamassa, että aika kuluu ja asiat saavat muotonsa. Paljon kaikkea, mitä ihmetellä. Paljon kaikkea vaan. Keskeneräistä.