Maanantaiaamu ja sade. Peltiä kolissut ympäri pk-seutua. Ruuhkat sen mukaiset. Kytkinjalka krampissa. Ennakoin maanantaiaamun, ennakoin sateenkin, mutten osannut ennakoida kehäkolmosen rekkakolaria. Välillä jo toivoin autooni siipiä.

 

Kun olin tulossa Klaukkalan rampilta Hämeenlinnanväylälle, liikenne seisoi jo siinä. Tai ainakin mateli. Rampilta tultiin motarille vetoketjutyyliin, kuten tilanteessa kuuluukin. Mutta ymmärsikös sitä täysperävaunurekan kuljettaja, jolla ei ollut välin häivääkään edelläajavaan henkilöautoon? Ei. Viimeiseen asti yritti estää minua pääsemästä väliin, joka ihan oikeutetusti kuului minulle. Eihän heidän tarvitse väistää, ei, mutta terveen järjen käyttö lienee sallittua.

 

Satoi siis, ei nyt kaatamalla mutta ihan tarpeeksi. Ja samainen täysperävaunu ajoi yhä edellään ajavan henkilöauton perässä ilman turvaväliä. Minä luikahdin siitä pois hyvin pian, sillä en pidä hännystelijöistä, enkä varsinkaan hännystelevistä rekoista.

 

Viime perjantaina isoäitini oli tulossa meille ja melkein ajoi Klaukkalan liittymän ohi, kun oli aiemmin lähtenyt ohittamaan rekkoja, mutta kun olisi pitänyt päästä takaisin oikealle kaistalle, ei rekkojen väliin päässyt mitenkään sovinnolla. Puoli tusinaa pitkää rekkaa ajoi perätysten, ilman minkäänlaisia turvavälejä.

 

Puhutaan, että liikenteen asenteet ovat muuttuneet huonosta surkeiksi. Tänä vuonna on sattunut jo monta kymmentä kuolonkolaria enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Ilman virallista tilastoa epävirallinen näppituntumani on, että jos viime syksyn "trendi" oli tasoristeyskolarit junien kanssa, tämän vuoden "trendi" on rekkakolarit. Tuntuu, että joka toisessa vakavassa kolarissa on rekka osallisena. Kuten nyt tämän aamun kehäkolmosenkin kolarissa.

 

Hanski ja mikä-sen-nimi-olikaan esiintyivät taannoin eco-driver radiomainoksessa: "Ammattiautoilijat. Kun te nyt olette siellä tien päällä, olette esimerkkejä muille kuljettajille…" Haettu tarkoitus olisi varmaan, että ammattiautoilijoiden tulisi ajaa turvallisesti ja muut sitten ottaisivat mallia. Nähtävästi Hanski co. oli oikeassa malliasiassa, ikävä vain, että malli on niin monesti niin huono! Joko niin tai sitten tiellä liikkujat ottavat kaikki mallia toisistaan ja yleinen välinpitämättömyys on kasvavaa lajia.

 

Niin tai näin, rekkoja(kin) päivittäisessä autoilussani seurailleena en ollenkaan ihmettele, että niitä kolareita sattuu niin paljon. Siis totta kai henkilöautoilijatkin ajavat päättömästi ja heidän (meidän) asenteissa on parantamisen varaa paljonkin. Rekka painaa kuitenkin paljon henkilöautoa enemmän, joten oletettavasti esim. turvavälin tulisi olla vielä pitempi kuin henkilöautolla, mutta oman kokemukseni perusteella usein on aivan päin vastoin.

 

Joskus kuulin sellaisen kommentin, että eräs henkilö ei uskaltanut ajaa kehäykköstä sen raskaan rekkaliikenteen vuoksi. Silloin on varmasti parempi pysytelläkin sieltä poissa. En minä nyt sano kuitenkaan, että rekkoja pitäisi pelätä. Sanon, että rekkakuskien etunenässä pitäisi tarkistaa asennettaan liikenteessä, olipa sitten pk-seudun ruuhka tai hiljaisempi maantie. Ja henkilöautoilijoiden sitten heti perään. 

 

Jos itse kukin autoilija olisi vähemmän itsekäs tuolla teillä liikkuessaan, ihan varmasti suvaitsevaisempi liikennekulttuuri leviäisi vähitellen itsekkään tilalle. Pikku hiljaa. Nykyisellään tuolla tekisi ennemmin mieli näyttää yhdelle jos toiselle keskisormea, kuin että olisi aihetta kiittää joustavuudesta. Heijastelee tosin varmasti ihan sitä yleistä itsekkyyden lisääntymistä tässä maailmassa.

 

Minä yhä tappelen sitä vastaan ja yritän opettaa lapsilleni toisenlaisia arvoja. Itsekkyys synnyttää itsekkyyttä. Huomioiminen synnyttää huomioimista. Jokainen miettiköön kumpi pyörittää maailmaa sujuvammin ja mielekkäämmin.