Viime lauantaina oltiin autolla liikkeellä, minä, molemmat tyttäreni ja äitini. Tosikoinen takapenkiltä tavanomaiseen tapaansa kommentoi ajamistani tyyliin: "Ei tää ole ohituskaista, mutta sä ohitit ton!" tai "Tässä ei saa ajaa kovaa." (ai miten niin muka ajan kovaa? moi?). Tätä siis tapahtuu aina kun ollaan autossa, pikkukuski sieltä takaa kommentoi kaikkea.

 

Äitini totesi minulle, että lapsesta tulee vielä Kuski, kun on niin tietoinen liikenteestä. Minä totesin, että tosikoisesta tulee ihan mitä vaan, koska on tarkkaavainen ja tietoinen kaikesta. Pitää aivan paikkansa, mutta tietenkin sen jälkeen, kun asiasta oli pieni keskustelunpätkä käyty, olen itse ollut entistä tietoisempi tosikoisen 4-vuotiaalle ilmiömäisestä liikenteen ymmärtämisestä.

 

Maanantaina vein lapsia tanssitunnille, ts. tosikoisen tanssitunnille. Ollaan miehen kanssa juteltu, että sinne kannattaakin ajaa Tuusulantietä kehä1:n kautta siihen aikaan, koska siten välttää pahimman ruuhkan. En tiedä, kuinka paljon mies on tätä lapsille selostanut autossa, mutta kyllä hämmästyin, kun matkalla Hämeenlinnanväylällä tosikoinen yhtäkkiä hihkaisi takapenkiltä: "Äiti, muista, sun pitää ajaa kehä ykkösen kautta!" Oho, joo… hyvä kun muistutti.

 

Ja jälleen huomautuksia ohituskaistoista ja hitaista autoista ja muiden autojen käyttäytymisestä ja "tällä tiellä ei voi ajaa kovaa", kun lähestyttiin tanssikoulua. Häkellyttävää tarkkaavaisuutta ja etenkin tilanteiden ymmärtämistä! Toki lapset ovat hurjan tarkkaavaisia ja hoksaavat ja muistavat asioita, joita ei edes kuvittelisi. Tosikoinen kerran tutkaili kaappien saranoita ja miten kaapit sulkeutuvat ja totesi, että "niissä on joku systeemi, että ne menee sillee pehmeesti".

 

Näitä esimerkkejä muistaisi enemmänkin, jos jaksaisi itse elää samalla intensiteetillä kuin lapsensa. Tällä haavaa sitä itse enimmäkseen ynähtelee lasten selostuksille ja havahtuu vain satunnaisesti tajuamaan, mitä he sanovat. Niinkuin se yksi äiti, joka vain ynähti "no sehän kiva" kun poika kertoi voivansa varastaa helposti "ihan minkä derbyn [eli mopon] vaan" (salakuunteluissa). Äidin järjen out-of-office reply. Todellakin.

 

Siinä missä lapseni tuntuvat olevan kaikessa koko ajan läsnä, tuntuu, että omat ajatukset karkailevat eivätkä pysy kasassa edes silloin kun pitäisi. Voisi varmaan kurkistaa toisesta korvasta sisään ja nähdä toisesta ulos. Kun osaisikin kiinnittää huomiota ja havainnoida asioita niinkuin lapsi tekee! Ja minä sentään ainakin luulen olevani normaalioloissa kohtalaisen observant. Miten out-of-office kytketään aivoissa pois päältä "I am currently in the office tilaan"? Sen kun tietäisi.