Pikkuinen lintunen nökötti hämillään liukkaalla peltisellä ikkunalaudalla. Se katseli varovasti ympärilleen, tietämättä mitä tehdä, lähteäkö vai jäädä, kunnes äkillinen tuulenpuuska heitti sen tasapainosta. Lintunen yritti nousta lentoon, mutta voimakas tuuli teki sen kovin vaikeaksi, joten lintu laskeutui maahan. Se hypähteli tuolin alle kyyköttämään, yhä kovin hämillään.

 

Ääntäkään ei lintu päästänyt, kyhjötti vain siinä tuolin alla ihmettelemässä. Lentoon se ei uskaltanut yrittää, eikä jaksanut hypellä kauas. Sitä paitsi, ei se oikein tiennyt minne olisi mennyt. Se oli aivan yksin.

 

Sitten kuului tuttu viserrys. Emolintu siellä kutsui poikastaan? "Missä olet? Toin sinulle madon, mutta sinun pitää lentää hakemaan se!" Linnunpoika havahtui samassa ja yritti jälleen räpistellä lentoon. Vähän matkaa se onnistuikin, mutta päätyi jumiin kapealle ikkunanreunalle. Emo tuli kannustamaan poikastaan, visersi ja visersi. Lensi välillä malliksi puuhun ja tuli jälleen takaisin.

 

Pikku linnunpoikanen yritti niin kovasti kuin taisi ja pääsi viimein ikkunalta pois. Se pyrähti maahan. Pyrähti uudelleen. Keräsi voimia ja pyrähti uudelleen. Emo lenteli edestakaisin poikasen luo ja puuhun, poikasen luo ja puuhun, visertäen samalla: "Niin sitä pitää! Yritä vaan, kyllä se siitä!" Ja emolla oli mato suussa odottamassa.

 

Viimein poikanen sai lennähdettyä puun juurelle, kiveykselle. Emo oli poikasensa suoritukseen hyvin tyytyväinen ja vei madon poikaselle. Kiitollinen linnunpoika söi madon ja pyrähti sitten vielä emon perässä puuhun. Sinne he jäivät, visertelemään toisilleen.

 

Katselin tätä hellyyttävää näytelmää tuossa duunin sisäpihalla ja näinhän se menee. Vähän kerrassaan äiti tuuppii lapsiaan kokeilemaan omia siipiään maailmassa. Ja on turvana tiellä, kunnes siivet kantavat. Minun pikkulintuni, jotka lähtevät muutaman päivän päästä kahdeksi viikoksi mökille ilman meitä. Joista isompi lähtee elokuussa koulutielle. Pikkulintuset, jotka harjoittelevat itsenäisyyttä, mutta palaavat välillä äidin syliin hakemaan turvaa ja lämpöä. Vielä niin pieniä. Silti matkalla kohti aikuisuutta, vääjäämättä.

 

Niin tämä elämä menee, niin ihmisillä kuin linnuillakin.