Etenkin näin kesähelteillä tuntuu, että sekin vähä säännöllisyys jota meidän hektisessä elämässä on, haihtuu jonnekin taivaan tuuliin. Eikä vielä ole edes loma, vaan arkisin työ- ja hoitoaikataulut kuitenkin rytmittävät olemista. Silti, viikonloppuna on eletty lähinnä jäätelöllä ja melkein unohdettu mennä nukkumaan.

 

Perjantai-iltana oli asiakkaalla bileet, joissa sitten menikin vähän myöhään. Tai voisi kai ennemmin sanoa näin klassisesti, että meni aikaiseen. Oltiin jatkoilla Hotelli Vantaan Tulisuudelmassa (jossa soitti Dingo – se kuulostaa yhä huonolta koulubändiltä, on se kumma ettei se surullisesti keski-ikäistynyt "Nipa" vieläkään ymmärrä, ettei se osaa laulaa!) ja kun astuttiin sieltä ulos puoli neljän aikaan aamulla, hämmästelin, että siis aurinkohan on jo noussut! Kaverit vinoilivat, että hyvin päätelty noin niinkun selvänä. Meikäläisen selvyys kun oli taas illan puheenaihe 😉

 

Selvänä on hyvä olla, pääsin ihan autolla kotiinkin ihan ilman mitään taksijonottamista. Viiden huonosti nukutun tunnin jälkeen yritin selviytyä uuteen päivään lasten kanssa. Tavoistani poiketen join oikein energiajuomankin – redin edin (battery ei putoo). Mentiin ihan sinne raksallekin, olisi pitänyt miestä vähän jeesata siellä, mutta aika yritykseksi se jäi. Todettiin taas, että enempi meistä oli haittaa, joten painuttiin tyttöjen kanssa Sääksjärven uimarannalle. Tytöt uiskentelivat (minun mielestäni varsin) viileässä vedessä vaikka kuinka kauan ja minä loikoilin auringossa. Päivän ruoka oli jäätelöä, pari nakkia ja mehujäätä. Ah, kesä!

 

Lauantaista sunnuntaihin nukuinkin sitten edellisenkin yön edestä, huikeat 13 tuntia, joista 11 ensimmäistä upposikeästi. Mutta sunnuntaina sitten vasta väsyttikin… Niinhän se menee. Sunnuntai oltiin kotosalla. Siis minä ja tytöt oltiin, mies meni jo aamuyhdeksältä takaisin sinne raksalla, tuli puoli 12 yöllä hakemaan lisää vaatetta ja painui takaisin, eikä suostu kertomaan mihin aikaan tuli sieltä kotiin. Se painaa kyllä sellaista ympäripyöreetä vuorokautta siellä että oksat pois. Mutta pakko on tehdä.

 

Me siis tyttöjen kanssa pysyttiin suosiolla sieltä poissa. Mutsi tuli meille joskus puolen päivän jälkeen ja oltiin päivä lähinnä meidän pihalla. Tilattiin lounaaksi pizzaa ja käytiin päivälliseksi jätskillä. Ja minä unohdin taas rasvata itseni, joten poltin mahani, tosin en pahasti. Illalla sain vihdoin sen siivouspuuskan, jota olen jo odotellutkin ja edes imuroin kämpän. Ja todellakin, meinasin taas unohtaa laittaa lapset ajoissa nukkumaan. On niin valoisaa, ettei ajankulua ja illantuloa edes huomaa! Kesälomalla varmaan todellakin lapsetkin valvovat ties minne, kun ei ole välttämätöntä mennä aikaisin nukkumaan.

 

Tänään lähdettiin kahdella autolla töihin, mutta palataan himaan joskus yöllä yhdellä. Mennään nimittäin töistä suoraan yhdessä miehen kanssa stadikalle Genesiksen konserttiin, mutsi hoitaa lapset. Osui raksan kannalta hiukan huonoon saumaan tämä konsertti, mutta syksyllä ei sitä voinut tietää. Ihanaa on silti päästä viettämään iltaa yhdessä ties kuin pitkästä aikaa!

 

Muutama tunti vielä kuitenkin pitäisi puurtaa duunissa. Ei sillä, tällä hetkellä teen niin mielenkiintoista hommaa, että melkin unohdin lähteä syömään – ja olisin unohtanutkin, jollei duunikaveri olisi tullut hätistelemään lounaalle kanssaan. Time flies like an arrow (aikakärpäset pitävät nuolesta).

 

[Jälkikommenttina: Genesiksen konsertti oli ihan hyvä, joskin kokemusta hiukan häiritsi paleleminen… Meillä oli mukava ilta ja läheisyyshän lämmittää 🙂 ]