…must be funny, in the rich man’s world. Wouldn’t know…

 

Me ollaan ihan well-off, normaalia suomalaista keskiluokkaa. Sen verran well-off, että maksetaan kahta autoa ja ajetaan kahta autoa. Että maksetaan kahta taloa – mikä onneksi ei ole pysyvä asiaintila – joskin asutetaan vain yhtä, mutta rakennetaan toista. Jahka rakennetaan, toistaiseksi siitä on vain piirustukset ja "vaivana" kasa puita pilkottavaksi.

 

Normaalioloissa kaiken tuon ja monen muun elämiseen liittyvän kiinteän kulun jälkeen käteen jää vielä riittävästi, että pärjäillään ihan kivasti. Säästöön nyt ei paljon jää, mutta ei tarvitse niitä senttejä venyttääkään. Elämä ei ole eurosta tai kahdesta kiinni. Ihan onnellinen olotila, etenkin kun on elänyt myös niitä aikoja, jolloin elämä on ollut markastakin kiinni. (Juuri nyt tosin iski euro-kriisi, kun esikoiselta lähti hammas, jonka odottaa ensi yönä muuttavan euroksi, mutta meillä ei ole euron euroa talossa… tätä pankkikorttiaikaa.)

 

Normaalisti en siis enää juuri huolehti tilin tilanteesta, yleensä siellä on riittävästi rahaa elämän perusmenoihin: ruokaan, satunnaisiin vaateostoihin, jne. Mutta ihan niin väljää meillä ei ole, että voisin ihan miten vaan käyttää sitä rahaa. Nyt nimittäin minun ongelmani on, että pari vuotta jatkunut status quo kokoni suhteen on radikaalisti muuttunut. Olen lappanut liian isoja vaatekappaleita yläkaappiin tusinoittain.

 

Vaatevarastossani on nyt iso aukko! Vähän kerrassaan sitä täyttelen, mutta koska olen varsin kärsimätön luonteeltani, haluaisin viettää päivän tai kaksi ostoksilla, saada kerralla vaatekaappiini kaikkia ihania uusia ja ennen kaikkea sopivia vaatteita. Uusia kesävaatteita, uusia työvaatteita. Harppaus koossani viime kesästä tähän on nimittäin kahden vaatekoon luokkaa – se on jo aika merkittävä!

 

Sellainen kertarysäyksellä tapahtuva vaatevaraston uusinta on kuitenkin mahdoton juttu, joten minun on vaan tyytyminen vähän kerrassaan shoppailuun. Sormet syyhyävät ja harmittaa, etteivät kaupat ole auki sunnuntaisin – mutta ehkäpä se on taas meidän talouden onni 😉 En nimittäin itse asiassa edes ehdi kauppoihin kovin usein. Viime maanantaina menin töiden jälkeen Itikseen, löysin ihanan hameen parin viikon päästä häämöttäviin ystävien häihin ja siinä täpinöissäni unohdin mennä tanssitunnille! Olin sovituskopissa, kun tajusin tunnin juuri alkaneen.

 

Ensi viikonloppuna tämä shoppailu-aika-asia korjaantuu hieman. Olen menossa muutaman ystävän kanssa Tallinnaan. Hommaan hiuksiini kesäkampauksen oikein kahdella värillä ja shoppailen. Ja yritän pysyä nahoissani ja järjissäni rahan menon suhteen 😉 Mutta tarvii saada vaatteita! Myös lapsille. Tosin Siperia on opettanut minutkin melko tarkaksi eurojen käyttäjäksi. Aika harvoin ostan mitään mitä ei todella tarvita. (Sekin voi tietty olla hiukan suhteellista, ainakin jos mieheltäni kysytään…)

 

Yhtä kaikki, ei sitä rahaa koskaan liikaa tunnu olevan. All the things I could do, if I had a little money. It’s a rich man’s world.