eiku in my head.

 

Tiedättehän sen, kun on niin monta asiaa mielessä, ettei oikein enää saa otetta yhdestäkään? Pääni on nyt juuri sellainen. Siellä vilisee ajatuksia kuin muurahaisia, enkä meinaa saada niitä kiinni.

 

Luulin, että kiireeni töissä saa pienen tauon sen yleispääkaupunkiseutulaisen hiihtolomaviikon eli ensi viikon koittaessa. Kuinka väärässä olinkaan! Ei sillä, en valita, tähänkin asti tämä vuosi on ollut mielenkiintoinen ja aina vain mielenkiintoisemmaksi muuttuu 🙂 Mutta sen myötä päässäni on iso läjä kaikkea uutta vilisevää. Ja välillä olen vain pihalla ja dizzy. Ensi viikolla alkaa opiskelu.

 

Työasioiden lisäksi mielessä on se rakennusprojekti. Ja huomenna on esikoisen kouluunilmoittautuminen! Ja tanssitunnilla lockingia. Hmm. Kummalliset triviaalitkin seikat ponnahtelevat pintaan, yrittäen muistuttaa olemassaolostaan sekamelskan keskeltä.

 

Tytöt molemmat ovat sillä ja rajalla, ovatko kipeitä vai eivät – on oikeasti kamalan vaikea tietää, milloin lapsi on liian kipeä hoitoon ja milloin ei. Ihan niinkuin on vaikea tietää, milloin itse on liian kipeä töihin ja milloin ei. Helppo vastaus olisi tietenkin, että jos on rajalla, on sen yli. Mutta ei se vaan ole niin helppoa, kun ei sitä oikein voi olla varmuudenvuoksi-päiviä lasten kanssa kotona, kun sitten ne päivät on käytetty jos se tauti iskeekin ihan kunnolla!

 

Yskä ei ole pätevä syy jäädä kotiin, eikä edes kurkkukipu. Kuume olisi. Mutta entä kun on illalla sillä ja rajalla että onko lämpöä vai ei. Minulle se on silloin ei lämpöä. Illalla lämpö on muutenkin usein vähän koholla. Odotetaan siis aamuun, katsotaan, mikä on tilanne silloin. Angiinaakin on liikkeellä taas lasten päiväkodissa, mutta eikös siihenkin yleensä liity kuume? Noh, katsellaan, miten tämä tästä kehittyy.

 

Perjantaina tyttöjen pitäisi olla menossa mummilaan ja olla siellä yötäkin, mutta ei kai siitäkään mitään tule, jos nyt tulevat "oikeesti kipeiksi"?

 

Miten tästä nyt tuli näin ajatustenvirtaa? Syytetään siitä vaikka niitä muurahaisia, jotka randomina juoksevat näppäimistölle. Vaikea kai se on kirjoittaa mitään suunnitelmallista, jos kerran ei saa ajatuksistaan kunnollista otetta! Toivottavasti huomenna saan kuitenkin suustani ulos jotain järjellisempää – huominen on yksi niistä muurahaisparvista päässäni. (Voiko muurahaisista sanoa parvi?)