…on such a winter’s day…

 

Jos yhden kysymyksen saisin esittää ennen minua eläneille, ei olisi vaikea keksiä, keneltä kysyisin ja mitä. Menisin kauas taaksepäin, aikaan jolloin ensimmäiset alkukantaista suomea pamlanneet ilmeisen kajahtaneet metsäläiset päättivät jäädä asumaan tämän arktisen maan kamaralle sen sijaan että olisivat noudattaneet sukulaistensa esimerkkiä ja taivaltaneet vähän etelämmäs bunkkaamaan. Pahuksen laiskamadot!

 

Niin ja kysyisin siis, MITÄ VITSIÄ niiden päässä oikein liikkui, että ne menivät ja rakensivat majansa – tai kaivoivat maakuoppansa tai whatever – tähän kylmään maailmankolkkaan. Koska jos ilmasto on kuitenkin lämmennyt koko ajan, kuinka kamalan kylmiä on talvet mahtaneetkaan olla siihen aikaan kun ne turkiksiin kääriytyneet valopäät päättivät tänne jäädä?!

 

Onkohan meiltä nyt jäänyt historiasta puuttumaan pala, joka kertoisi, että oikeasti ensimmäiset suomalaiset metsäläiset karkotettiin kotikylästään ja rangaistukseksi jostain hirvittävästä rikoksesta heidät pakotettiin asumaan kylmimmässä mahdollisessa paikassa (jos ei lasketa Siperiaa, thank God en syntynyt sinne!) mitä tunnettu maailma päällään kantoi.

 

Meinaan vaan, että kukaan täysissä järjissään oleva ihminen ei kyllä mitenkään voi vapaaehtoisesti oikein asettua asumaan tällaiseen pakastimeen! Tai sitten heiltä on vaan siinä pakkasessa puhti loppunut ja ovat viettäneet syväjäässä muutaman kuukauden, kunnes se lämpöinen kesäaurinko on sulattanut heidät ja talven kylmyyden unohtaneena ovat asettuneet aloilleen.

 

Kuka siitä tietää nii. Mutta kyllä minun ajatukseni kääntyvät jonnekin tuonne lämpimän suuntaan, kun aamulla herään ja sisälläkin on vain 18 astetta lämmintä vaikka koko yön on lämmitys ollut päällä. Kun lähden töihin jähmeällä (tolpassa olleella) autolla, joka ei näillä pakkasilla ehdi lämmetä edes siihen mennessä kun olen perillä töissä. Kun autosta ulos astuessa lyö kylmä viima poskille ja pakkanen nipistelee nenän päätä.

 

Mitä ihmettä MINUN päässäni liikkuu, kun yhä olen täällä? Miksen vain pakkaa perhettäni ja muuta vaikka sinne Californiaan (ainii, se onkin suomeksi koolla) tai johonkin muuhun lämpimään paikkaan? Huokaus. Minusta ei vaan ole siihen. Lähtemään tuntemattomaan. Joten täällähän palellun, esi-isieni armoilla. Kiitti kaks!