Kaapista kaivettiin valkoinen hohtava polyesteripaita. Reilu kuin mikä. Olkatoppaukset vain puuttuivat, mutta nehän sai ommeltua kiinni helposti. Farkut eivät olleet ihan oikeaa sävyä, sitä kivipestyä kummallista, mutta kyllähän ne välttivät. Lahkeet vaan käärittiin ja avot. Jalkaan valkoiset nilkkasukat ja vaaleat avokkaat – iuk! mutta aika autenttista. Sitten vielä paidan päälle leveä vyö – hehhee, se meni kyllä kasikytluvulla vielä kymmenen senttiä tiukemmalle…

 

Vähän accessorieseja päälle. Prismasta löytyi kunnon monirenkaiset "kultaiset" korvikset (ne kutittaa kaulaa!). Laatikosta jotain Swatchin näköistä kelloa ja tyttären tilpehööreistä irtoletti (ennen se vilkkui…), josta sai hienon irtohännän tähän lyhyeen fledaani. Dingo-rannerenkaita en kyllä mistään löytänyt, harmin paikka. Joten sellainen kultainen iki-rannerengas sai kelvata.

 

Suihkun jälkeen etuhiukset hangattiin ultrakuivaksi, sähäkäksi pehkoksi. Ja kilo lakkaa päälle. Okei, ei kiloa, ostin hiuslakkaa vain pienen putelin ja jäi sinne vielä jotain. Ja se häntä paikoilleen. Jossain vaiheessa iltaa etutukkaani ilmaantui pinkkiä ja sähkönsinistä raitaakin.

 

Sitten kasvojen kimppuun. Luomiin sähkönsinistä, ihan oikeasti kasikytluvulta peräisin olevaa luomiväriä – ensimmäisiä meikkejäni. Ja sähkönsinistä ripsaria tietty myös – se ihan parin viikon takainen ostos, Prismasta sekin. 80’s is coming back, Prismaan ainakin 😉 Huulipuna oli ongelmallisin juttu. Se kun oli silloin lähes huulivalkoa eikä sellaista oikein myydä enää (tai vielä). Joku teinimeikki oli aika lähellä ja meikkivoiteen päällä lopputulos oli melkoisen hyvä.

 

Katselin valmista kokonaisuutta peilistä ja ihan hätkähdin! Parikymmentä vuotta sitten (gaah, niin kauan…) näytin ihan oikeasti siltä! Voi järkytys. Mutta silloin se oli niiin äreetä. Paitsi ettei silloin käytetty sanaa äree.

 

Jaa niin miksi vai? Näin tälläydyin siis. No kun meillä oli eilen – ja ihan reippaasti vielä tämänkin vuorokauden puolella – duunin kehityspäivien päätteeksi kasaribileet. Oi nostalgiaa. Ihan naurattaa. Ja tanssin lomassa työnsin kyllä hännän ja ne kammokorvikset taskuuni – nehän tarttui koko aika paidan kaulukseen ja toisiin korviksiin kiinni!

 

Kyllä se vaan oli koominen vuosikymmen.