Taas on se aika vuodesta, kun media toisensa perään yrittää muistuttaa autoilijoita koululaisista liikenteessä. Uudet ekaluokkalaiset ekaa kertaa yksinään liikkeellä. Teinit, jotka rynnivät teiden yli miten sattuu kavereiden ollessa toisella puolella. Mutta oikeasti ihan kuka tahansa jalankulkija on autoilijan huomion arvoinen.

 

Minä kuljen työmatkani autolla joka päivä. Asun pienehkössä taajamassa muutaman kymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Alkumatka kotoa kulkee kolmien liikennevalojen ja tusinan muun suojatien ja risteyksen yli ja ohi. Välissä vähän moottoritietä ja loppumatka Helsingin ruuhkassa. Ihan rehellisesti voin sanoa, että pyrin jonkin tasoisesta ainaisesta kiireestäni huolimatta huomioimaan aina suojatiet ja päästämään jalankulkijat yli. Pyri myös huomioimaan muut autoilijat ja ajamaan turvallisesti välimatkat säilyttäen ja toisillekin tilaa antaen.

 

On siellä liikenteessä onneksi muitakin joilla on asenne kohdallaan, mutta kyllä vaan on niitä itsekkäitä "pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee voittaja" -kuljettajia liiankin kanssa. Joka työmatkalle niitä osuu useita. Ajetaan liian lähellä, vaihdetaan kaistaa suoraan eteen, ei päästetä vahingossakaan sivulta tulijaa eteen vaan kiihdytetään entisestään. Suojateistä nyt puhumattakaan, ei niille ole aikaa! Ja vilkkukin on epäkunnossa tai ainakin sen olemassaolo on unohtunut.

 

Kun minä pysähdyn suojatien eteen päästämään jalankulkijan, voin toisinaan lähes kuulla takanatulijan kiroilevan mokomaa, ainakin ajotapa viestittää suurta ärtymystä – ja kehtasipa eräs kerran töötätä minulle siitä hyvästä! Ja viime viikolla, kun pysähdyin suojatien eteen kohdassa, jossa oli pari muutakin kaistaa (ja hiljainen liikenne sillä hetkellä), pysähtyi kyllä viereistä kaistaa ajanut autoilija, mutta perästä tuli kolmas auto sellaista haipakkaa että repäisi viereeni pysähtyneen auton kyljen ryttyyn väistöyrityksellään ja syöksähti vielä (onneksi siinä kohti tyhjän) suojatienkin yli ennen kuin sai biilinsä pysähtymään.

 

Siinä vaiheessa jo aloin miettiä, onko sittenkin oma huomioiva asenteeni se vaarallisempi vaihtoehto. Kun niin moni autoilija ei viitsi vaivautua. Jalankulkijoille aiheutuukin enemmän vaaraa siitä, että vaivaudun, kuin siitä että en. Eivätpähän ainakaan lähtisi pahaa aavistamattomina ylittämään suojatietä yhden auton pysähdyttyä vaan odottaisivat kiltisti hamaan ikuisuuteen, että tielle syntyy luonnollinen aukko. Onneksi useimmat jalankulkijat – Stadissa nyt ainakin – ovat sen verran kokenutta väkeä, että odottavat että kaikki autot ovat pysähtyneet ennen kuin kävelevät tien poikki kokonaan.

 

Mutta eivät ne ekaluokkalaiset (jollainen omakin esikoiseni vuoden päästä on). Hyvä siis vaan, että asiasta toitotetaan. Voisi sitä jatkua ympäri vuodenkin, ei olisi pahitteeksi. Liikenneturvan radiokampanjaa on sentään kestänytkin, hieno juttu. Sitä paitsi ovatpa mainokset mainioitakin – että tervetuloa vaan uusvastuuttomien kokkikouluun. Sitä järjestetään päivittäin pääkaupunkiseudun työmatkaruuhkissa.