Sitä tuli sitten nukuttua viime yönä huikeat 3 tuntia, huonosti. Oli firman kehityspäivät ja oltiin yksi yö Aulangolla. Alkuillasta käytiin sellaisessa kartanossa syömässä aivan ihana juhlaillallinen viineineen. Yhdentoista maissa palattiin hotellille. Sillä hetkellä olisi pitänyt painua omaan huoneeseen ja nukkumaan. Mutta ajattelin, että käyn vain hetken kurkkaamassa yökerhossa, minne kaikki muutkin meni. Ne kuuluisat viimeiset sanat.

 

Hetken kurkkaus vähän venyi. Yökerhossa soi hyvä musa, työkavereiden kesken meininki niin tanssilattialla kuin sen ulkopuolellakin oli mitä mainioin – eihän sitä tällainen yltiösosiaalinen ihminen malttanut poiskaan lähteä! Tanssittua tuli ja paljon. Oikein hyvää treeniä maanantaina alkavia tanssitunteja ajatellen, kunto kun ei ole mitenkään parhaimmillaan näin lomalöhöilyjen jälkeen.

 

Kello tuli puoli neljä, melkein, kun väki päätti vaihtaa maisemaa eräiden työkavereiden huoneeseen, missä oli ammeessa juomia (pysymässä kylminä). Viimeistään siinä vaiheessa olisi pitänyt kurvata vaan kauniisti kämpille koisimaan. Paha vaan, kun tämä rymyhuone oli aivan omani vieressä, eikä mekkala tietenkään pysynyt huoneessa vaan oli siinä käytävällä yhtä lailla. Ihme ettei kukaan tullut valittamaan missään vaiheessa… No, minä siis tuumasin, etten unta siinä metelissä saa kuitenkaan, paras vaan metelöidä mukana itsekin. Mutta vain vähän aikaa. Ne kuuluisat viimeiset sanat.

 

Kului tunti ja toinenkin, tanssien vielä huoneessakin (työkaverilla ipod minikajareineen mukana) ja nauraen välillä tikahduksiin asti. Pelattiin "seiskaa", josta ei tullut mitään, kun kaksi kundia mokas tahallaan saadakseen pullosta huikkaa. Ja pelattiin läpsyä käytävän lattialla ringissä maaten, joka iikka mahallaan ja kämmenet lattiassa. Kaikkea sitä… Kunnes lopulta kuuden aikaan kömmin petiin ja yhdeksältä oli pakko nousta. Vähänkös on tänään väsyttänyt!

 

En ole aikoihin valvonut noin. En ole aikoihin tanssinut noin. En ole aikoihin nauranut noin. En ole aikoihin pelannut läpsyä (etenkään noin). Ja kaikki se selvin päin. Lasi viiniä ruualla ja drinkki yökerhossa, pari huikkaa skumppaa aamuyöstä ja muuten limua – kuten tapani on. Mulla on varsin mainioita työkavereita, eipä sitä muuten noin viihtyisi!