6-vuotias esikoistyttöni tässä eräänä päivänä tuumiskeli: "Talvi on kyllä kaikkein kivoin vuodenaika. Ja syksy ja kevätkin on kivoja. Mutta mä en tykkää kesästä!" Tämän melkoisen yllättävän pohdinnan laukaisi jälleen kerran ympärillä pörrännyt kärpänen. Tytär ei pidä ötököistä, mistään ötököistä.

Eipä ole äitiinsä tullut, ei! Minä en ötököistä piittaa ja kesää rakastan! Talven antaisin ilomielin pois, se vain ahdistaa pimeänä ja kylmänä. Paha vaan asua tällä pallonpuoliskolla, missä sitä ei oikein pakoonkaan pääse. Talviuni olisi poikaa – puolet minusta nukkuu läpi talven kuitenkin. Keväällä vasta, kun päivät pitenevät ja puihin tulee lehdet, herää minussakin joka solu elämään taas. Ja sitten se iki-ihana kesä! Ei ole mitään parempaa! Paitsi jos se on kylmä ja sateinen…

Mutta tänä kesänä ei ole tarvinnut minunkaan säistä valittaa! Viisi viikkoa lomaa, lämmintä ja paistetta melkein koko ajan. Ja vieläpä oma piha, jolla nauttia siitä. Pelkästään jo tämän vuoksi kannattaa asua maan tasalla. Enpä minä kerrostalojen kasvatti osannut edes uneksia… vähänpä tiesin, mutta nyt en kyllä pois enää vaihtaisi!

Siispä, pihalle takaisin!