You gotta dig dig dig…

The sun was still up high and shining warmly when both I and my husband were done with our day’s work. It was a sure call for some more yard work. We’ve got a couple of parties coming up in the summer time, so it would be kinda mandatory to get the yard in shape by them. There’s so much to do, plus all the things that we want to do, in addition to the stuff that we need to do.

The first stuff went to the category of need to do. Husband gave our reciprocation saw to me and asked me to start sawing some branches into smaller pieces. The winter storms had cut off pine branches and sent them flying to our yard; one of them took the target scope – oops, start – from the hood of our Mercedes. We also cot off some overgrowth from the trees at the edge of our yard in March. I modified an old kitchen cabinet a bit to work as a saw horse and we efficiently worked through the pile of branches together.

The next project was to start planning for our brick grill; a task in the want to do category. We got a pile of bricks some time ago, leftovers from someone’s yard paving and from a fireplace they had torn down. We decided on a spot in our backyard; a nearly flat spot not beneath the trees. We measured it up, then marked the borders with a shovel. “Okay, you can start to dig now,” said husband, and I was like, now? “Okay, I need some inspirational music,” I said and took my phone out of my pocket, launched Music Tube and searched for Summer Stock Dig dig dig.

Nothin’s what you get for free.
You’ve gotta dig, dig, dig, dig for your dinner,
Never was a money tree.
And furthermore, my friends, I must repeat,
Nobody’s livin’ down on Easy Street;
And if you want to owe for groceries,
You’re gonna get an awful lot of “No sir-ee’s.”
You’ve gotta dig, dig, dig, dig for a dollar,
‘Taint as simple as you think.
You can’t purloin a sirloin
Or the butcher will put you in the clink.
You just can’t be a lazy bird,
You’ve gotta get off o’ your twig;
So you can afford your room and your board,
And it’s nice to have the price of a “cig.”
Say, you’ve gotta pay the fiddler man
If you want to do a jig.
You’ve gotta be as busy as a bee
To be a Mister B. I. G.
And if you want some dig-dig-dignity,
You’ve gotta dig, dig, dig, dig, dig for your dinner,
Dig, dig, dig, dig, dig.

https://youtu.be/1ANCuq_RKUs

The movie is one of my all time favorites – I’m a sucker for old MGM musicals, Gene Kelly, Fred Astaire, Judy Garland, Ginger Rogers… And so I dug. Dug until I had taken out all the moss from the designated area. Then it was leveling time, finetuning, and leveling again. Somewhere there we took a break to grill some cheeseburgers on the gas grill and eat while the Finnish ice hockey team beat Belarus in the World Championships by one penalty shot.

We went back to the yard to fit some flat stones for the foundation of the grill. Then we tried a few bricks for the measurements of the grill. Then we sort of got carried away and ended up dry fitting them all, resulting in a proof of comcept (POC, as we consults call it) grill we named Stonehenge. No, we’re not going to use it for grilling just yet (at least not much…), we are going to mortar the bricks and make it into a proper grill. But yes, we have enough bricks to do it.

grill

By the time Stonehenge was done, my work gloves had holes in the fingers. I just bought them a couple months ago! I’ve been working a lot. Gotta get a new pair. And if someone could tell me where I could get a new back, I’d be thankful ;) Just kiddin’. Really working and working more is the best cure. In Finnish we say “se lähtee sillä millä se on tullutkin” – the cure is the cause.

Before hopping to bed, I played the hair dresser for my oldest daughter, trimming her hair from the side and applying new hair color (her hair is half black, bottom half since I don’t let her dye her hair all the way to the scalp).

Äitienpäivä

Heräiltiin Äitienpäivään. Kotona vain minä, mies ja karvalapset. Mietiskelin, minkä verran se minua haittasi. Vähän, muttei kamalasti. Olisihan se kiva jos pitkästä aikaa tytöt olisivat luonani Äitienpäivänä, mutta laittaisivatko enää aamupalaa kuitenkaan? Eihän ne enää tee korttejakaan – esikoiselta tosin sain ihanan Instakuvan :) – saati lahjoja tai keräile valkovuokkoja tai… Tosikoinen tuossa viikolla kysyi saman minkä esikoinen pari vuotta sitten jo: “Haittaako ettei mulla ole sulle mitään äitienpäiväksi?” Sai saman vastauksen kuin esikoinen silloin. Ei haittaa. Äitienpäivä on oikeasti arjen jutuissa, yhdessäolossa, läpi vuoden.

Eilisen vapaapäivän – käytiin illalla saunassa ja päivällä leffassa katsomassa Big Game ja nyt vaan odotan että slipsumiin ilmestyy lausahdus “You’ve got to cock it, motherfucker” ja että suomalaiset elokuvantekijät alkais enemmänkin tehdä leffoja enkuksi jolloin minäkin voisin niitä katsoa, kun ei joka repliikissä ole sitä perkelettä – jälkeen oli aika tehdä taas hommia himassa ja ennen muuta pihalla. Ihan ensimmäiseksi, koirien aamulenkin ja fritatta-aamupalan jälkeen, tartuin ruohonleikkuriin.

Miehen käsi ei vielä kestä sellaista tärryytystä, joten ruohonleikkaus on varmaan koko kesän meidän muiden harteilla. Ei se mitään, se oli vallan mainiota hyötyliikuntaa, vaikkei moottorileikkurin työntäminen olekaan läheskään niin rankkaa kuin sellaisen hyrrän. Ei manuaalivehkeellä erkkikään tätä meidän pihaa jaksaisikaan leikata. Parin tankillisen kokoinen piha, yksi harvoista viimeisistä isoista pihoista näillä nurkilla. Leikkasin nurtsin ja kävin kesannolle jätetyn alueen kimppuun kuin ruohonleikkuri olisi ollut hungry hippo, tiedättehän sen pelin.Nyt on fiini piha!

Sillä välin mies alkoi karsia omenapuusta kuolleita oksia, joten kun olin saanut nurmikonleikkuun tehtyä, aloin pätkiä oksia pieniksi sahalla ja ilman, ja niputin ne narulla. Tuli mieleen Tytti, Tetti ja Tyllerö -kirja, jossa on risuja kantava eukko metsässä. Raivasin vähän kukkapenkistä viime vuoden kuivaa pois ja istutin muutaman ensimmäisen auringonkukan maahan. Muu maahan menevä saa vielä odottaa – aloitin kasvimaan raivaamista, mutta vaikka harasin siitä kuivaa heinää parin hevosen viikon tarpeiksi, näyttää se yhä siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan! Joku maankääntölaite tarvitaan (en minä sen nimeä muista).

Mies lähti hakemaan lautoja joltakulta, joka sellaisista oli hankkiutumassa eroon ja minä jäin pihalle paistattelemaan päivää auringosta nautiskelevien koirien kanssa. Koirat kieriskelivät vastaleikatulla nurmella ja pureksivat omenapuun oksia, joita maasta löysivät. Minä vapautin varpaani ja olin vähän aikaa paljain jaloin. Niin kauan kuin aurinko vielä helli. Sitten vyöryivät pilvet ja tuli vilu. Puin puseroa päälle ja sukat ja kengät jalkaan ja aloin tehdä vartaita siinä pihalla. Katselin taivasta ja mietin keritäänkö niitä grillatakaan ennen sadetta.

En saanut vartaita loppuun asti edes, kun oli pakko mennä sisälle. Itselläni oli näpit kohmeessa, koiratkin tulivat viereen värisemään. Mies kuitenkin urhoollisesti grillasi palattuaan, sillä välin kun minä hain esikoisen meille. Olin jo ihan valmis kuukahtamaan lepoasentoon, kun olin saanut grilliherkut rinnan alle, mutta vielä tsempattiin ja asennettiin viimeiset keittiön välitilalevyt ja tiskipöydän yläpuolelle valot. Kannatti tsempata!

PhototasticCollage-2015-05-10-22-32-01

Vasta kahdeksan jälkeen päästiin syömään Äitienpäiväkakkua. Cappucino-moussekakku, kaupan pakaste. Kaikkea ei voi ehtiä ;) Sanoin miehelle päivällä, ettei tämä ole ihan sitä tavanomaista Äitienpäivän viettoa. Mies vastasi, etten minä olekaan ihan tavanomainen äiti. Muistin silloin, etten ollut vielä soittanut ei niin tavanomaiselle isoäidilleni, joka 90 vuoden arvokkaassa iässä niinikään on viettänyt Äitienpäivää puutarhahommissa. Soitin.

Äitiäni oli tänään ikävä. Vuosi sitten Äitienpäivänä puhuin äitini kanssa viimeisen kerran. Tänään on olleet tunteet kovin pinnassa ja kyyneleet herkässä, kaiken puuhan ja auringonpaisteen keskellä. Esikoinen kirjoitti Instagram-kuvaan, Äitienpäivä-korttiini, että maailma muuttuu, mutta äiti on aina äiti. Näin on tyttöseni. Äiti on aina äiti, vaikka olisit kuinka vanha itse. Ja kun äitiä ei ole, on ikävä. Äiti vierailee paljon unissani tosin. Jollain tapaa kai äiti on aina läsnä.

momsday

Lasia, metallia, kiviä ja risuja

Mitä yhteistä niillä on? Lasinsirpaleilla, metalliromulla, kivillä ja risuilla? Kaikkia niitä kerättiin tänään meidän pihalta ja pihan tuntumasta, takapihan metsikönreunasta.

Päivä valkeni vaihteeksi kauniina, eilisten sateiden jälkeen. Ulkona oli yli kymmenen astetta lämmintä jo (“jo”) yhdentoista aikaan, kun mentiin koirien kanssa ulos aamun ekalle kävelylle (hei, eilen mentiin ulos ekan kerran vasta puolenpäivän jälkeen!). Patistettiin tytöt pukeisiin ja pihalle, kunhan koiratkin oli saaneet aamupalan. Haravanvarteen lehtiä ja risuja haravoimaan, jokikinen likka. Koirat kytkettiin pihalle, mies kävi autotallin rojujen kimppuun ja minä kävelin metsänlaitaan jätesäkin kanssa.

Tiesin jo valmiiksi, että siellä on lasia. Rikkonaisia pulloja ja isojakin lasinpaloja. Tiesin myös, että siellä on ruosteista romurautaa. Vanhoja saranoita ja nauloja. Mutten ollut ollenkaan varautunut siihen, mitä sieltä puskista, kivien ja sammalen alta löytyi! Näyttäisi siltä, että kun tämän talon ikkunoita joskus ammoin uusittiin, heitettiin vanhat tylysti sinne metsikköön. Siellä oli isoja ja pieniä ikkunalasinpaloja, ikkunoiden saranoita ja järkyttävän kokoisia rautanauloja. Osin mullan alla, osin pinnassa.

Keräsin säkillisen sitä jätettä sieltä meidän käyttämän polun vieriltä ja kohtalaisen järkyttyneenä siirryin toiselle puolen, kompostin taakse tutkailemaan, mitä sieltä löytyy. Siellä oli ihan eri setti roskaa. Rikkinäisiä ja ehjiäkin viinapulloja, erilaisia korkkeja, valmislaatikoiden vuokia (tyyliin Saarioisten maksalaatikosta), muovisia rasianpaloja, isojakin ruosteisia romurautahässäköitä niin upoksissa, etten saanut niitä edes ylös. Niin ja muovia. Rakennusmuovia kaikkialla. Ihan kuin koko metsänlaita olisi joskus muovitettu!

WP_20150503_012_edited

Sen siivousurakan päätyttyä tartuin haravaan minäkin. Aloin haravoida nurtsilta kiviä takaisin pihatielle. Kolatessa kivet kulkevat. Ei ole kiva ollenkaan kolata pitkää soratietä, kun sora lähtee mukaan. Eikä varsinkaan ole kiva keväällä yrittää saada soraa takaisin pihatielle. Vielä vähemmän kiva on yrittää ajaa nurmikkoa, jossa on soraa. Ei me sitä ihan kaikkea varmaan saatu pois, mutta pahimmat.

Kun piha oli haravoitu ja järjestelty, viritettiin jo maaliskuussa ostettu riippumatto puiden väliin. Siis, ei me mitään kärsimättömiä, mutta kun sillon jo tuntui, että kesähän on ihan ovella! Vielä tuli takatalvi ja toinenkin, eikä niitä riippumattokelejä varmaan vieläkään päivittäin ole (niin ja onhan vielä töitä ja kouluakin), mutta nyt on köydet puissa ja riippiksen saa pihalle helposti aina kun siltä tuntuu. Eikä sada.

WP_20150503_026

Keittiö sai tänään olla ihan keskenään viimeisiä vaille. Ollaan tässä vielä pitkin viikkoa, Vappua ja eilenkin viimeistelty sitä, ja silti vielä siellä on muutama homma tekemättä. Tänään oli kumminkin niin upea päivä, että käytettiin se illan sateeseen saakka pihatöihin. Vaikka mies grillasi päiväruuaksi juustohampurilaisia ja Tinos-makkaraa, joutui siellä keittiössä vähän hommia tekemään. Ruokahommia. Tytöt sai quesadillat välipalaksi jossain välissä ennen kuin vein esikoisen tallille, ja päiväruuan lisukkeiksi duunailin salaattia ja parsaa.

WP_20150503_035_edited

Siinä kuuden pintaan lähdin hakemaan tallin koulukisavoittajaani kotio. Kehällä kaivelin aurinkolaseja silmille, vaikka vettä (ja rakeita) oli alkanut tulla oikein taivaan täydeltä – ajoitus ei olisi voinut olla parempi! Tuumiskelin, että aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Antaa tulla vaan! Meillä on iso ihana piha, riippumatto, trampoliini, tikkataulu (minä jo leikin Robin Hoodia yks ilta ja halkaisin tikan toisella :D ), grilli, kaasupoltin, yrttejä, kukkia sun muuta istutettu ja tarkoitus on muurata tiiligrilli savustimella ja kasata pihalla pressun alla odottava leikkimökki varastoksi, joten ulkoprojektiakin riittää ;)

WP_20150424_022

Tiskikoneen hurinaa

En oikeastaan edes osannut sillä tavoin aktiivisesti sitä kaivata. Puolisen vuotta on nyt oltu ilman tiskikonetta. Elin teinivuoteni ja ensimmäiset kuusi naimisissaolovuottani, yhteensä siitä kertyy kaksitoista vuotta ilman tiskaria. Mutsin kanssa teininä joutui tietty tiskaamaan, aivan kuten meidän teinimme nyt. Ja tietenkin omassa kodissani tiskasin. Kahden tai kolmen ihmisen astioita.

Täällä meillä asuu joka toinen viikko kolme- ja joka toinen viikko viisihenkinen perhe. Tiskaria sai pyörittää päivittäin silloin kun meillä sellainen oli. Tiskata sai päivittäin, kun ei ollut tiskikonetta. Sellaisessa pienessä keraamisessa tiskialtaassa, jota kaikki vihasimme. Kuivauskaappiakaan meillä ei ollut, joten astioita ladottiin pieneen kuivaustelineeseen mökkimeiningillä ja aina piti toisen olla kuivaamassa yhden tiskatessa.

Nyt on. On kuivauskaappi, kunnolinen teräksinen tuplatiskiallas ja tiskikonekin taas käytössä, ja saman tien hurisemassa! Keittiöremontin osa N, se viimeinen viimeinkin, aloitettiin viime lauantaina. Kunnianhimoisesti kuvittelimme tekevämme senkin loppuun asti viikonlopun aikana, mutta eihän se nyt ihan niin käynyt.

Lauantaina laastittiin. Sekoitin käsikipsilaastia kepillä ja käsin, ja sitten levitettiin sitä keittiön seinään, peittämään tiiliseinä, josta oli pakko silloin joskus piikata laastit pois niiden halkeiltua niin pahasti laattojen irrottamisen myötä. Seinä ei ihan ollut kuiva vielä sunnuntaina ;) Ei se kai ihan ole kuiva vieläkään. Soviteltiin siihen kuitenkin sunnuntaina jo Ikean välitilapleksejä. Ei niitä siihen voinut vielä jättää. Ja sittemmin todettiin, ettei se taida ihan niin yksinkertaiseti mennä muutenkaan.

Lauantaina myös maalattiin, taas. Se seinä siitä tuoreen laastin ympäriltä. Sunnuntaina asennettiin sille seinälle avohyllyä, tiskikaappia, ruokakomeroa ja liesituuletin. Kasattiin Ikeasta haetut mix-and-mismatch allaskaapit – eihän noihin meidän ysärikaapinoviin mitkään modernit ovet enää mätsää, joten mentiin sitten kunnolla toisennäköiseen siltä osin – ja soviteltiin niitä jo vähän paikalleen. Yllättävän hidasta hommaa kaikkiaan.

Sunnuntai-ilta ei ihan päättynyt siihen, että keittiö on käyttövalmis. Homma jatkui eilen illalla duunipäivän jälkeen, kun kiinnitettiin alakaapit toisiinsa ja soviteltiin lauantaina katkaistujat tasoja alakaappien päälle. Eihän se ihan ollut putkeen mennyt, vaan jouduttiin vähän sahaamaan lisää. Onneksi niin päin. Ja onneksi on noita työkaluja!

PhototasticCollage-2015-04-28-23-06-53

Tänäänkin jatkettiin. Tänään viimein sai kaatua petiin tuplatyöpäivän jälkeen tyytyväisenä (no, oltiin me kyllä sunnuntainakin tyytyväisiä, mutta eilen vähän otti päähän, että kaikki on aina niin vaikeaa), kun tiskialtaan aukon sahaaminen oli onnistunut just eikä melkeen, putkihommat, hanan ja altaan kiinnitykset, silikoonaukset, kaikki meni kuin elokuvissa. Se tiskarikin haettiin autotallista, laitettiin paikalleen ja hups vaan, kun tuolta roinan seasta löytyi kuin löytyikin oikeanlainen supistusliitinkin sitä varten!

Jos teiniäni siteeraisin, sanoisin: “Nyt tuntuu siltä, että hyvältä tuntuu.” Todellakin tuntuu :) Ja tiskikone se hurisee pesten ensimmäistä lastiaan kuukausiin. Niin, ja keittiössä on taas juokseva vesi. Muutama päivä tässä kuluikin ilman.

PhototasticCollage-2015-04-28-23-09-25

 

Ei se keittiö vieläkään silti valmis ole. Homma jatkuu huomenna ja ylihuomenna ja niin kauan kunnes on. Paitsi Vappuna ei tehdä keittiöremppaa. Toivottavasti Vappuna remppa on jo valmis.

Sahajauhoa paidan alla

Tähän mennessä keittiörempassa tapahtunutta:

  • Muutto. Tätitalomme keittiössä oli 65cm korkea tiskipöytä, jokunen seinäkaappi ja kulmaan rakennettu kiinteä kaappi. Muuton aikaan ostettiin uusi keittiö, sellainen, minkä joku myi Tori.fi:ssä kokonaisuutena. Vanhan piti olla purettuna ja uuden asennettuna ennen muuttoa. Heh. Eihän se niin mennyt. Erinäisistä syistä, joista vain yksi on, ettei mies ehtinyt sitä tehdä, mihin siihenkin on useampi syy kuin vain yksi.  Uusi keittiö oli siis epämääräisinä pinoina purkamattomassa keittiössä. Hyvä kun sinne sisään mahtui. Ensimmäiset viikot syötiin syötiin take-awayta.
  • Vanhan purku. Kangettiin vanhat kaapit ja tiskipöytä irti ja pihalle.
  • Hella ja uuni. Uuni saatiin skulaamaan, mutta se hella. Vanhan talon vanhat sähköt ja adios keraaminen uuniin kytketty liesi. Mikä lie oikosulku ja hella sirpaleina. Väliaikaiseksi korvaajaksi tuli yksi yksinäinen induktiokeittolevy.
  • Raivaus. Olihan se jossain vaiheessa järkeistettävä, se keittiö, vaikkei sitä vielä saatukaan paikalleen. Jossain vaiheessa siis kannettiin kaikki ulos ja uudelleen sisään, jotenkin fiksusti niin että käytettävissä oli muutakin kuin jääkaappi ja uuni.
  • Putkihomma. Ei se ihan yhdessä viikonlopussa mennyt. Vanhat putket pois, uudet tilalle. Sulkuventtiilit putkiin, ettei tarvii aina koko talon vesiä katkoa, jos jotain keittiössä tehdään (kuten vaihdettiin hanaa ja tiskiallasta ja…). Vanha järisyttävä rautaviemäriputki pois ja (väliaikainen) muovinen tilalle. Puukkosaha ja monen monta muuta työkalua tarvittiin. Muutama niistä putosi lattian välitilaankin. Ongin ne sieltä ihan parhaalla työkalulla, sellaisella grabby toolilla! Se on pelastanut paljon.
  • Redneck-keittiösaareke. Joulun aikaan oli jo pakko saada lisää pöytätilaa keittiöön. Duunattiin parista sahapukista ja yhdestä keittiötasosta väliaikainen saareke. Se seisoi siinä nelisen kuukautta.
  • Muurausten purku. En enää edes muista, miksi ne muuraukset piti piikata irti. Siihen oli joku vallan hyvä syy. Hellan takana on nyt vielä kiva tiiliseinä, jonka säilyttämisestä sellaisena vähän haaveilin, mutta siihen liittyy liian monta muttaa.
  • Sähkötyöt. Alusta asti oli selvää, että keittiön sähköt pitää uusia. Sitten kävi selväksi, että koko talon sähköt pitää uusia. Sitten kävi selväksi, ettei keittiötä voi uusia ennen kuin sen sähköt on uusittu. Ne sitten maaliskuussa uusittiin.
  • Uusi liesi. Ostettiin se jo joskus alkutalvesta, mutta seKIN odotti niitä sähköjä. Sähkötöiden myötä saatiin siis uusi liesi käyttöön, joskin sillei hienosti muutaman kakkosnelosen varaan väliaikaisasennettuna :D
  • Maalaus + kaapiston asennus, osa 1. Viime viikolla keittiössä lopulta alkoi tosissaan tapahtua. Osa 2 sitten ens viikonloppuna.

keittio1 Viime torstaina tartuin pajavasaraan ja isoon sorkkarautaan, sen jälkeen kun olin repinyt seinästä N kappaletta vanhojen sähköjohtoputkien kiinnikkeitä. Ai miksikö minä eikä mies? Koska miehen kädestä katkesi luu pari kuukautta sitten, eikä hän voi edelleenkään kovin kummoisia hommia sillä tehdä. Sitä paitsi, etenkin tuo kaappien purkaminen käy ihan terapiasta, kun saa tuhota kaiken frustraation ulos ;)

Hakkasin, väänsin ja riuhdoin ja sain kuin sainkin kaapit palasiksi ja seinästä irti. Jäljelle jäi vain maalaamaton seinä ristinmerkkeineen.Lauantaina otin käteeni (lue: mies ojensi) monitoimityökalun, jolla raavin ja sitten hioin seinän ja epätasaisuudet pois. Hengitysmaski naamalla, suojalasit silmillä, kuulosuojaimet korvilla. Silti satunnaiset hippuset löysivät tiensä silmiini ja toiset paitani alle.

Kun seinä ja katto olivat sileät, oli aika ottaa pensseli kauniiseen käteen ja alkaa maalata. Reunat, listat ja katto urineen pensselillä, muu seinä telalla. Ekalla kierroksella en juuri maalilla sotkenut, sillä otin rauhallisesti, mutta tokalla kierroksella alkoi olla hoppu saunaan peseytymään, joten sain sekä lisää pestävää että muutamat maalipisarat lattiaan suojakankaan mentyä mystisesti vähän myttyyn.keittio5 Sauna maittoi, samoin uni, ja maali sai kuivua yön yli. Ei siitä ihan täydellisen tasaista pintaa noilla kahdella kerroksella tullut radikaalien värierojen vuoksi, mutta good enough for government work. Ehkä joskus tulee vielä korjattua seinän maalaukset siltä osin kuin seinä on kaappien asentamisen jälkeen näkyvissäkään.

Sunnuntai oli urakkapäivä. Aamupäivällä jo tartuttiin toimeen ja alettiin tyhjentää kaappeja ja raivata kamaa keittiöstä ulos, että siellä oli tilaa rakentaa uutta. Kiinnitettiin kaappeja seiniin millintarkan suunnitelmani mukaisesti. Se oli tetristä parhaimmillaan, kun perjantai-iltana istuin keittiön lattialla rakentamassa palapeliä nimeltä “miten mahdutetaan kaapit keittiöön”. On ihan toista alkaa keittiönsuunnittelu siitä, että on keittiön mitat, joiden perusteella mietitään kaapit, kuin tämä meidän keissi. Palat loksuivat kohdalleen, ja kaikki meni kuin Strömssöössä. keittio2 Iltapäivästä alkoi jo innostus olla hurja, kun nähtiin kättemme jäljet. Sahattiin yksi taso kahtia väliäaikaiskäyttöä varten ja autotallista haettiin joskus jo taannoin ostettu uusi taso käyttöön. Vain tason jalat puuttuivat, sillä keittiössämme ei ole kovinkaan paljon alakaappeja. Se tosin sopii meille kuin nyrkki silmään, sillä standardi alakaappikorkeus on liian korkea siihen ikkunan kohdalle. Pätkäistiin (“you’ve become pretty good with that circular saw,” sanoi mies) se uusi taso sopivaksi ja haettiin Ikeasta siihen säädettävät jalat. keittio3 Sunnuntai-iltaan mennessä keittiön toinen puolisko näytti jo ihan keittiöltä. Matot oli lattiassa, ruoka ja keittiötarpeet kaapeissa ja tasojen päällä, yrtit ikkunalla ja valot kaappien alla. Keittiön toinen puolisko on vielä ihan keskeneräinen tekele. Sen seinäkaapit on ikkunan edessä sen uuden tason alla (kunhan ne siitä lähtee, tulee siihen matala avohyllykkö ja taso lasketaan niin alas, että ikkunan saa auki), tiskiallas ja allaskaapit menee uusiksi, uudet tasotkin tarvitaan ja ihan ensiksi tiiliseinän uudelleenrappaus. SAMSUNG DIGITAL CAMERA Siinä sitä urakkaa ensi viikonlopuksi. Uudet huonekalut ja tiskikone odottavat autotallissa, vain tiskiallas vielä hakematta (mutta varattu jo sekin). Tavoite on, että sunnuntai-iltana on keittiö valmis ja saadan tiskari taas käyttöön! Vastahan tässä on puolisen vuotta tiskattu käsin pienessä keraamisessa altaassa. Kaikkeen sitä sopeutuu, mutta on se huippua saada keittiö kuntoon! keittio4

Sauna

There are different kinds of saunas. There are the regular electric saunas you can find in every other appartment in Finland. There are the fancy Sun sauna home spas, like the one we built into our house with my ex. There are the public saunas in gyms and swimming halls, with that distinc smell of humid hot wood and sweat combined. There are the shared saunas of appartment buildings when the appartments don’t have saunas. There are the “savusaunas”, smoke saunas, where the walls are black with soot and the air tastes like smoke. And then there are the “mökkisaunas”, the saunas with wood burning stove (mökki is a cottage, summeplace).

smoke

Some people love the savusauna. I don’t, really. I love the classic, preferably a bit old, mökkisauna. The smell of the burning wood, without the sting of the smoke. The gentle heat from the wood stove, the kiuas, so much sweeter than in the electric saunas ever. The rugged rustique of the old wood panel walls. The kind of sauna people have at their summer places. The kind of sauna you can find in an old house like this one we live in now. The kind where you can expect to find birche leaves on the floor after some back slapping with a “vihta” – a bunch of birch branches – in early summer time.

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

I’ve experienced them all in my life. I guess most Finns have. I used to think the sauna at our summer place was the best one on this earth, and probably it is. With my ex, we tried to make the sauna experience fancy with the special soapstone electric kiuas, fancy rounded sauna benches, romantic led lights, fake stone walls and smoked glass wall between the sauna and shower room. It was nice, very nice. Given the choice, I’d still pick the one we have now, any day. I love the countryside feeling of this house, of our sauna.

sunsauna

There are as many different sauna-goers as there are people in this country. Some go to sauna every day. Others once or twice a week (probably the most common thing). Some only at mökki, others use only public saunas. Some don’t like sauna, some can’t live without it. The one thing that is common, though, is that everybody goes to sauna naked. Ok, in public saunas, even the Finns sometimes tend to get a bit shy and try to use a towel or their swimming suit, but that is actually forbidden.

Finns have sauna evenings with friends, in company gatherings, with family only, alone, on Saturday, at Juhannus, Christmas or any given holiday and when ever. Sauna is part of the culture, part of social gatherings, part of celebrations. And the experience is always a bit different. The whole event is different depending on the kind of sauna you are going to, the people you are going to sauna with, the occasion.

Finnish sauna is not lukewarm. Finns affectionately call it the Swedish sauna if the temperature is below 70 degrees C (160F). Most commonly the temperature in a proper Finnish sauna is 80-90C (176-194F). And then we throw water on the rocks on the stove to make the air sizzle. The Finnish sauna rocks can handle that, they don’t crack.

Our sauna evenings with my husband are something special every time. The girls used to join us, but no anymore. We used to take the dogs to the sauna with us, but since they really don’t like it, we don’t anymore. So it is just me and my loved one, in our country style old wood sauna, with a sausage pan hanging over the stove.

It all starts with cleaning the sauna and shower room. The floor always has some wood chips and dirt from the previous sauna evening and it’s good to hose it down anyway. The wood basket needs to be filled, the ashes taken out. Then my husband starts the kiuas, adds wood, sees that it keeps going and heats up the sauna nicely, and places some sausages on the sausage pan. While he’s tending to the sauna, I take the dogs out and take care of other stuff so that our sauna evening can be un-hurried and end in relaxing on the bed, drifting off to sleep, sauna-fresh.

When sauna is ready, we get into our birthday suits, take some drinks and mustard with us and go to sauna. Sometimes we just take a couple cans of beer and cider (in Europe, cider is a fermented drink, beer strenght, made of apples or pears), sometimes we prepare a tray with an ice bucket, some frozen soapstone glass holders and a bottle or two of cider.

We hop into sauna, with our drinks, and pour some scented water in our special soapstone kiuas stones with holes to hold water. This way, in addition to getting an instant blast of hot humidity, we also get a steady drizzle going, when the water boils in those stones, spewing out like from a fountain. The sausages are done too by the time sauna is ready, so we munch on some while enjoying the heat of the sauna.

saunacollage1

When the heat gets too much to take any more, it’s time to go to the shower. The only thing I’m missing in out home currently is a door downstairs, by the sauna, so that you could step outside to the cool winter air or sweet summer night while taking a break from sauna. As we don’t have that door – once I did open the garage door and go out but that seems a bit too much ado – shower room it is. Shower, hair washing, back scrubbing, sitting around with drinks in our hands, enjoying the calm and the company of each other, in the soft light of some led lights and a candle.

saunacollage3

We go back and forth, taking our time in sauna and the shower room. For an hour, two even. And when we’re ready come out, the sauna is not hot anymore and we are ready to relax in bed and have a good night’s sleep, maybe after a smoke (well, husband smokes, I don’t) under a starlit sky, if the weather is nice. Our home is next to small forest, stepping out into the darkness is almost like at mökki <3

Ei tule meidän talosta

Omakotitaloasumisen parhaita puolia, ihan siinä oman rauhan rinnalla – koirat saa rauhassa haukkua (paitsi että eihän sitä omatkaan korvat kauan jaksa), leffaa ja musaa voi huudattaa rauhassa, lapset saa riehua sen minkä vanhemmat jaksavat kuunnella, naapurista ei kantaudu meteli omaan kotiin, eli lyhyesti sanottuna vastaamme itse omasta melutasostamme – on oma piha.

Oma piha, jonka toisella puolen on metsä. Oma piha, joka ei ole aidattu postimerkinkokoiseksi läntiksi. Oma piha, johon eivät naapurit tuijota suoraan omista ikkunoistaan (no okei, kyllähän tähänkin naapurit näkevät ja meidän pihalla pitämä elämä kantautuu heidän pihoilleen). Oma piha, jolla voi grillata ja kokata ja syödä ja nauttia auringosta.

Odotan niin kesää ja lempeitä iltoja, jolloin istutaan iltamyöhään ulkona hyvän kesäkeittiössä laitetun aterian jälkeen viinilasi kädessä, hyvän musiikin soidessa taustalla!

Kevät on tänä vuonna aikaisessa. Johan se alkoi helmikuussa (vaikkei sitä kukaan voinutkaan tietää ennen tätä viikkoa, sillä Ilmatieteen laitos vasta tiistaina siitä tiedotti ;) ). Me siis otettiin vähän förskottia ja avattiin grillikausi jo maanantaina!

Olihan kiva ilta silloin maanantaina! Tultiin miehen kanssa yhtä matkaa autolla himaan duunista, poikettiin matkalla Lidliin hakemaan grillimakkarat, miehen tuumattua, että NYT on aika avata grillikausi. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, pihalla tulppaanit puskevat maasta jo hyvän matkaa. Oli lämmin ilta, kymmenisen astetta, ainakin auringossa ;)

Kotiin päästyämme valjastettiin tytöt apuun. Yksi vei koirat ulos, toinen tiskasi, kolmas tuli pihalle auttamaan pienessä raivaushommassa, että saatiin grilli käyttöön. Rempan myötä pihalle oli kertynyt vanhaa keittiökaappia ynnä muuta, mikä piti siirtää romukasaan pihan perälle, odottamaan roudaamista kaatopaikalle. Lopulta oltiin kaikki pihalla. Kaksi tytöistä haravoi, yksi potki palloa, mies grillasi ja minä potkin välillä palloa ja välillä ladoin lehtiä säkkiin.

WP_20150309_001

Syötiin kuitenkin sisällä, sillä oli vähän vielä kylmä syödä ulkona.

Toissapäivänä mies päätti ehostaa kesäkeittiötämme entisestään – sehän ei siis paljon vaatinut, sillä ennen meillä oli vain grilli. Käytiin työpäivän jälkeen Prismassa ostamassa rengaspoltin, kaasupoltin ulko- ja sisäkäyttöönkin sopiva. Samalla napattiin matkaan perinteinen Muurikka-pannu ja Muurikka-paellapannu. Vielä ei alettu muurikkalättyjä paistaa, mutta tehtiin siinä ulkosalla paras paella ikinä!

Siihen mennessä kun mies ja esikoinen olivat saaneet kaasupolttimen viritettyä kasaan (ei siinä oikeasti kauan mennyt, sillä ei muuta tarvinnut tehdä kuin kiinnittää kaasujohto polttimeen ja napsauttaa toinen pää kaasupulloon) ja minä laitettua tytöille ruuan sisällä meidän ihanalla uudella induktioliedellä, oli jo aurinko painunut metsän taa. Ei se mitään silti haitannut. Valmistelin raaka-aineet keittiössä, kannettiin ne pihalle ja alettiin kokata. Mies viritteli valoa pihalle jatkojohdolla keittiön ikkunan raosta – pihalla ei vielä ole sähköjä.

Siinä sitten kirkkaan tähtitaivaan alla valmistettiin vähä-hiilarinen liha-äyriäis-paella. Naapurit tuolta aidan toiselta puolen tulivat terassilleen savua ihmettelemään. ”Ei tule ainakaan meidän talosta.” Huutelin takaisin, että nou hätä, me täällä vaan kokataan! En kuullut sieltä vastausta. Taisivat pitää meitä outoina. Pitäisiköhän kutsua naapurit joku kerta paellalle?

WP_20150312_023

Ei siinä kokatessa kylmä tullut. Nahkarotsi riitti hyvin, ja valkkari lämmitti sisäisesti. Eipä silti eilenkään edes kuviteltu jäävämme ulos syömään. Ilta viileni nopsaan, yöhän painui taas useammankin asteen pakkasen puolelle. Siirryttiin siis paellapannuinemme sisätiloihin hämärään olohuoneeseemme syömään.

WP_20150312_027

Meillä on täällä tehty sähköremppaa viime viikolla. Osa 1 on valmiina, eli osa sähköistä on siirretty vanhasta sulaketaulusta uuteen sähkökeskukseen, tärkeimpänä muutoksena vanhan vaarallisesti viritetyn uunille virtaa toimittaneen keskuksen purkaminen. Keittiössä on nyt oma uusi alakeskus, joka syöttää uusin sähköjohdoin virtaa uunille, tuolle uudelle induktioliedellemme (se vanha keraaminen tasohan meni muuton yhteydessä rikki, luultavasti tuon vanhan sähkökeskuksen vuoksi ja monta kuukautta tehtiin ruoka yhdellä vaivaisella keittolevyllä!), pistorasioille ja kattovaloille.

Niin, meillä on myös kattovalot keittiössä nyt! Vanhoihin kattovaloviritelmiin ei ole yhtä eteisen lamppua lukuun ottamatta uskallettu koskeakaan, sillä eristeet vaan rapisevat niistä. Kattovaloja on siis ollut vain siellä missä niitä tädin jäljiltä vielä oli muutenkin. Olohuoneessa esimerkiksi ei vieläkään ole. Uudet kattovalaisinpistokehärpäkkeet on katossa, mutta odottavat vielä johdotuksia ja kytkentöjä. Meillä on siis kynttiläillallisia tuon tuostakin.

Olen ihan fiiliksissä siitä, mitä kaikkea täällä on saatu aikaiseksi viime aikoina. Nuo valot keittiössä, uudet pistorasiat, joiden myötä voidaan turvallisesti käyttää mm. leivänpaahdinta! Uudet sähköt pesuhuoneessa, joten nyt voi myös pyörittää kuivuria ja pesukonetta samanaikaisesti! Tuo neli-levyinen induktioliesi- olkoonkin että kakkosnelos-setuppi on väliaikainen vielä (mutta aika hauska!). Ja nuo uudet kesäkeittiövälineet. Ulkona kokkaaminen on ihan parasta!

WP_20150307_001

 

Viikolla mies vielä viritteli eilisillaksi oikein jymy-yllärin! Koko viikon FB-viestit kilisivät ja mies hymyili vinosti ja minä olin ihan tulisilla hiilillä, kun odotin ylläriä, enkä millään, en edes siinä vaiheessa kun mies halusi kaupasta ainekset kreikkalaiseen salaattiin, osti Alkosta Retsinaa ja torppasi illallisehdotukseni, keksinyt mikä se ylläri oli. Puoli seitsemän aikaan sitten kaarsi auto pihaan ja unkarilainen makkarantekijä toi meille kolme kiekuraa Tinos-makkaraa! Siis ihan oikeasti Tinos-makkaraa!

Tinos-makkara on Tinoksen oma makkara. Se valmistetaan possunlihasta, silavasta, punaviinistä ja fenkolinsiemenistä. Sitä saa Tinokselta, ei muualta, mutta resepti löytyy (kreikaksi) netistä. Mies löysi yhdestä FB:n ryhmästä unkarilaisen kokeneen makkarantekijän, joka aloittelee Suomessa makkarabisnestä. Ei hänkään ollut ikinä tehnyt makkaraa, johon tulee punaviiniä, mutta hyvin onnistui Tinos-makkara! Se oli ihan superhyvää, vaikka ilmakuivaus jäi uupumaan (oikeanlaista suolaa ei ollut löytynyt) eikä meillä ollut kiekuralle koria, vaan piti grillata makkara pätkissä.

tinossausage

Ihana kevät, ihana aurinko! Ihana viikonloppu tulossa, päästään pihatöihin! Kukapa olisi uskonut vielä kymmenkunta vuotta sitten, että MINÄ odotan sormet syyhyten pihahommiin pääsemistä! Aika istuttaa yrttejä sun muuta ja laittaa kuistille itämään.