The horrors of a muutto ja sen sivujuonteet

Oma palvelin on offline yhä vaan, sillä muutto ja sen sivujuonteet on vieläkin vaiheessa. [edit. 13.8.2017 – Azuressa, ehkä viimein oikeasti pystyssä] Tuntuu, että muutto muutolta kamamäärä vaan kasvaa ja muuttaminen muuttuu aina vaan painajaismaisemmaksi. Syytän tällä kertaa mancavea. Kyllähän minä mieluusti sen miehelleni suon, mutta kun tämä muuttaminen…

Meillä on myös sellainen paikallaan ollensa todella magee telkkariseinä, jossa on lattialla kuusi laatikkoa ja yläpuolella kuusi kaappia ja molemmilla sivuilla korkea kaappi; systeemiin menee oikein kivasti dvd/BlueRay-kokoelmamme, pleikkapelit, ohjaimet ja kaukosäätimet sekä tietenkin ne tv:n lisälaitteet. Seinä itsessään koostuu kahdeksasta lasilevystä, jotka asennetaan metallikehyksiin.

Viime muutossa, siis kun muutettiin sinne mistä nyt muutettiin pois, tuo tv-seinä jäi keittiön jalkoihin. Silloin ostettiin kokonainen vanha keittiö talon uudeksi keittiöksi ja se vei puolet olohuoneesta, juuri siltä to-be tv-seinältä. Nyt haluttiin tehdä toisin, saada seinä varsinaisen muuton jaloista pois, joten ihan ensimmäiseksi huhtikuun alussa pakattiin kaappien ja laatikoiden sisältö laatikoihin ja purettiin seinä ja tuotiin kaikki peräkärryllä tänne uuteen kotiin.

Kun sitä sitten täällä kasattiin, ensimmäinen lasilevy, jota olin paikalleen laittamassa, osui ihan vaan pikkuisen johonkin ja räjähti käsiini. Karkaistu lasi menee miljoonaksi pieneksi palaseksi ja ritisee ja rätisee hajottuaan. Siivottiin sirut ja mies yritti löytää lasilevyjä Ikean nettisivuilta, mutta eihän niitä enää myydä. Tori.fi:stä löytyi mies, jolla oli niitä myytävänä, Porissa.

Kiirastorstaina tuli Niemen miehet ison kuorma-auton kanssa muuttamaan isointa settiä kodistamme. Kuorma-auto tuli täyteen, vaikkei kaikki huonekalut edes olleet tulossa mukaan, eikä kaikki mukaan tulevakaan sinne mahtunut. Olen hämilläni. Oli se se isoin lasti silti ja kun laatikot ja huonekalut olivat täällä, pääsin pääsiäisen mittaan laittamaan kotia kuntoon. Sain purettua kaiken paitsi 17 laatikkoa, joiden sisältö edellyttää keittiötä.

Täälläkin nimittäin tarvittiin keittiöremppa. Isoäitini oli kyllä oikein kivan ja toimivan keittiön silloin aikoinaan suunnitellut ja puuseppä oli sen paikalleen rakentanut, siis vuonna 1958. Mies teki kaverinsa kanssa ison urakan, kun purkivat vanhat kaapit pois puukkosahan ja rälläkän avulla, minkä jälkeen kaikki ne isot kolot piti paikata ja peräseinälle levittää laastia oikein urakalla, sillä se oli aivan vino. Siinä tilassaan keittiö on yhä.

Siinä siinä vaiheessa, kun minun olisi pitänyt olla kotona pakkaamassa viikolla ennen muuttoa, ravattiin miehen kanssa Ikeassa ja Gigantissa ihmettelemässä uusia keittiönkaappeja ja jääkaappia. Lopulta silloin sunnuntaina vietettiin koko päivä siinä puuhassa, Ikean näpsä keittiösuunnittelija suunniteli kanssamme uuden keittiön ja saman tien tilattiin koko setti, joka toimitettiinkin meille heti keskiviikkona. Sen jälkeen ajettiin Giganttiin ja tilattiin uusi jääkaappi-pakastin, jossa jääpalakone; sekin toimitettiin keskiviikkona. Nyt keittiökaappilaatikot makaavat kirjastossa ja jääkaappi seisoo olohuoneessa ja on ihan käytössä.

Tässä isovanempieni entisessä kodissa on kyllä aika kiva pohja, vaikka makkarit yhtä lukuunottamatta onkin aika pieniä. Yläkerta on keittiötä lukuunottamatta yhtä isoa tilaa, jossa on olohuone ja kirjastonurkkaus (johon lisäsin yhden kirjahyllyn seinäjakajaksi) ja ruokailutila, joka on kaappiseinällä erotettu eteisestä. Ruokailutilan ikkunaseinälle rakennettiin meidän väliaikainen minikeittiö: apupöydällä on kahvikone, yksi keittolevy, leivänpaahdin ja mikro. Vain vesipiste puuttuu.

2017-04-16 16.09.46

Kaikkiaan siis uusi kotimme on ihan ok ja toimiva, ottaen huomioon, että keittiö on pahasti kesken. Vanhassa kodissa on kuitenkin vielä(kin) kamaa ainakin yhden pakettiauto/peräkärry-lastin verran, vaikka tämä viime viikonloppu siellä uurastettiinkin kaikkien teinienkin voimin. Viikolla pitäisi luovuttaa avaimet, joten vähän tässä tulee kiire. Esikoinen, the vahvin meistä muista, kaiken lisäksi eilen nyrjäytti nilkkansa kantaessaan pöytäjiiriä autotalliin, missä kompastui aurinkovarjon jalkaan.

Itselläni on oikea olkapää kiukutellut jo ainakin kuukaudenpäivät, aina siitä saakka kun vanhassa kodissa käsisirkkelillä pilkottiin jämäpuuta saunapuuksi viimeisiä saunoja varten. Kerran se jo parani, mutta muutto ärsytti nivelen uudelleen. Napsin siihen särkyyn Panacodia, pari-kolme päivässä, aina siihen saakka, kun tajusin, että codeiini on syypää jumalattomiin mahakipuihini, jotka viime keskiviikkona alkoivat.

Heräsin tuolloin neljän aikaan aamuyöstä siihen, että selkääni sattui. Käännähdin hieman ja kipu siirtyi mahan puolelle ja voimistui voimistumistaan. Luulin saaneeni jonkin todella ärhäkän mahaflunssan tai ruokamyrkytyksen. Kipu ja pahoinvointi vain yltyivät, kun siinä yritin nukkua uudestaan. Jotenkin onnistuinkin nukkumaan pari sykliä, heräten niiden välillä, kunnes tuska sai minut itkemään. Silloin mies käski varata ajan Diacoriin.

Diacorissa ottivat verta ja koska veriarvot oli ok ja kipukin hälvennyt, sanoi lääkäri, että kotiin vaan lepäämään. Käski soittaa hänelle, jos kipu palaa, niin laittaa lähetteen Meilahden päivystykseen. Muutaman tunnin kuluttua taas jo kiemurtelinkin tuskasta ja hätyyttelin miehen töistä kotiin viemään minua Meikkuun. Sinne jäin laverille makaamaan ja kipu alkoi taas väistyä. Minusta laskettiin lisää verta ja minut kärrättiin mahaultraan, minkä jälkeen vain odottelin lääkäriä.

Kännykkäni piippaili jatkuvasti, kun huolestunut siskoni tsättäili kanssani mesessä <3 Samalla hoidin liutaa muita asioita siitä päivystyslaveriltani, muun muassa koordinoin uuden lasilevyn (ja parin ekstran) saapumista meille. Siskoni ihanat porilaiset appivanhemmat olivat nimittäin lupautuneet ne meille hakemaan ja tuomaan, kun tulevat taas pk-seudulle ja sehän tapahtui tietenkin juuri kun makasin siellä päivystyksessä. Toivat levyt meille kotiin saakka, joten sitten lauantai-iltana sain tv-seinän finaaliin.

Odotus päivistyksessä tuntui ikuisuudelta. Lopulta varttia vaille puolen yön lääkäri tuli päästämään minut kotiin. Ultrassa ei kuulemma näkynyt kummempia ja veriarvot oli ok, joten ei muuta kuin kotiin. Palasin himaan ja otin olkasärkyyn Panacodin. Heräsin kolmen tunnin päästä jälleen järkyttävään tuskaan. Soitin Meikun päivystykseen, mistä käskivät Haartmaniin. Tilasin taksin ja lähdin. Haartmanissa lykkäsivät reisiini Litalgin-piikit ja käskivät odotushuoneen puolelle, missä minusta laskettiin jälleen lisää verta.

Torkuin siinä sitten kolmen taittotuolin päällä pari tuntia, kunnes lääkärillä oli verikokeiden tulokset. Ei edelleenkään mitään. Kirjoitti minulle Litalgin-suppoja (sillä pillerit on tukusta loppu) ja lähetti kotiin. Soitin miehen minua hakemaan ja siinä odotellessani alkoi viimein päässäni hahmottua tämä ilmeinen Panacod-yhteys kipuihin.

Myöhemmin päivällä Diacorin lääkäri soitti ja juteltuani hänen kanssaan, hän totesi, että mitä todennäköisimmin siitä on kyse. Codeiini nimittäin tosiaan voi aiheuttaa sappitien kramppia, minkä mies oli jo aiemmin googlannutkin. Hassua vaan, ettei yksikään lääkäri aiemmin ollut tätä arvellut. Päin vastoin, Meikun päivystyksen lääkäri sanoi, että voin hyvin ottaa Panacodia olkaani.

Nukuin tämän kaiken jälkeen pari päivää, sillä olin sen kivun jäljiltä super-uupunut. Perjantai-iltana voimat alkoivat viimein palata ja niin viikonloppuna jaksoin kantaa ja roudata ja siivota. Tämä muutto ehkä vie minulta hengen ennen kuin se on kokonaan ohi. Tai ehkä tästä selvitään. Onhan se kuitenkin jo voiton puolella.