Leka, vasara ja sorkkarauta

Miten sitä käyttäisi lauantai-illan sauna jälkeen? No repimällä alas vanhoja keittiönkaappeja lekan ja sorkkaraudan avulla! Punatukkaista energiaa parhaimmillaan – mies totesi, että koska minulla tuntuu olevan enemmän aggressioita, saan ne hyvin purettua noihin vanhoihin kaappeihin.

Keittiöremppa, joka on odottanut jo yli kuukauden, oli tarkoitus viimein aloittaa perjantaina. Mutta kuinkas ollakaan, perjantai-ilta kului Biltemassa etsimässä puuttuvia työkaluja ja muuta. Samalla oli himassa myös öljykriisi, kun hanasta ei tullut lämmintä vettä ja patteritkin oli jäähtyneet.

Öljyn osalta itse olin saman tien sitä mieltä, että ny se öljy sitten loppu. Mies oli sitä mieltä, että vielä sitä on. Öljypoltin lähtikin vielä käyntiin ja ainakin haaleaa vettä alkoi vähän ajan päästä tulla hanasta, joten viinilasi kädessä tuumasin, että olipa hyvä, ettei mies antanut minun hötkyillä sen asian kanssa. Olin kylläkin jo jutellut Teboilin tyypinkin kanssa; keskiviikkona tehtyä tilausta ei vielä ollut toimitettu (tai yritetty toimittaa, sillä on yhä epäselvää, toimiiko se ylitäyttösuoja nyt vai ei).

Yön aikana oli poltin kuitenkin taas sammunut, eikä enää eilen pysynyt päällä kuin muutaman minuutin kerrallaan. Mies mittasi, että öljyä pitäisi oleman kyllä, mutta totesi sitten itsekin, että ehkäpä se oli kokemattoman mittaajan moka ja naru oli kastunut jostain säiliön pohjan lammikosta.

Mentiin vielä eilen aamupäivällä sinne Biltemaan, etsimään vielä elämää suurempaa sorkkarautaa sun muuta hyödyllistä, talon omistajan selvitellessä mahdollista öljypoltinkorjaajaa JOS se nyt olikin rikki, ja ensiapuja meille öljykanistereiden muodossa, jotta voidaan ainakin testata, lähtiskö poltin käyntiin öljyä lisäämällä.

Päädyttiin ostamaan ihan itse pari parinkymmenen litran kanisteria tarkoitusta varten. Kysymys eneää kuuluikin, mistä sitä öljyä. Lähi-Teboilit sitä eivät ainakaan myyneet, joten yritin autossa googlettaa kännykällä, mutta kaikki hakutuloksethan viittasivat vain öljyntoimittajiin. Soitin lopulta St1:n öljytilauksiin. Hätätoimituslisä viikonloppuna 500€, joten pyysin katsomaan lähimpiä MPO:ta myyviä St1-asemia.

Haettiin öljyä Voutilasta ja tultiin kotiin kanistereiden ja uusien suihkukahvasysteemien kanssa. Mies kaatoi öljyn säiliöön, poltin lähti käyntiin ja hanoista alkoi tulla lämmintä vettä yllättävän nopeasti. Nopsan lounaan jälkeen (tein tytöille kanawrapit ja meille maksamakkara-basilika-reissarit) käytiin saunan ja pesuhuoneen kimppuun. Ovenkarmit ja ovet paikoilleen (leka oli more than useful!) ja ylimääräiset romppeet pois.

Irrotin vanhan suihkutelineen seinästä ja ruuvailin uuden tilalle. Pesin hanan, joka näytti siltä, ettei sitä asennuksen jälkeen ollut kertaakaan pesty (paitsi todistettavasti kerran, me pestiin se muuton jälkeen, mutta se oli niin kalkissa, ettei silloin lähtenyt kaikki pois). Siirrettiinpä pesukone ja kuivurikin parempaan paikkaan, kun oltiin ostettu pesukoneelle pitemmät letkut.

Mies lämmitti saunan, ja minä siirryin yläkerran bidée-suihkun kimppuun. Vanha oli sanalla sanoen yucky ja vuotikin aina hanan avatessa niin että siinä alla oli likainen vanha astia keräämässä vettä. Vaihtoon! Ei vuoda enää, ja näyttääkin paljon siistimmältä. Ruoankin ehdin siinä vielä laittaa koko porukalle ennen saunaa.

Sauna oli vähän ruotsalainen tällä kertaa, sillä hyvä aikomus tiivistää ovenkarmit (ne siis piti ottaa pois, jotta saatiin pesukone ja kuivuri pesuhuoneeseen) kilpistyi pistoolin puutteeseen. Minulla on talonrakentamisen jäljiltä yksi sellainen silikonituubi-pistooli, muttei sellaista, johon vaahtopullo kiinnitetään. Lempeät löylyt, mutta ihan jees kuitenkin. Puukiuas <3

Saunan jälkeen olisi tehnyt mieli vaipua sohvalle lukemaan tai jotain, mutta kaiken muun säädön myötä keittiöremppa oli hädin tuskin alkumetreillään, joten mies puski jatkamaan sitä. Perjantai-iltana myöhään oli jo revitty osa alakaapista irti, nyt jatkettiin sitä hommaa. Meidän tiimityö toimii paremmin, jos mies näyttää valoa ja minä ruuvaan ovia ja kaappeja irti, joten niin tehtiin. Minä väsyn pelkkään taskulampun näyttämiseen, ja sitten se on väärässä kohti ja ja ja…

Se mikä ei lähtenyt nätisti ruuvaamalla (kaikki ne kaapin pohja- ja seinälevyt putkien ympäriltä) lähti kummasti lekalla ja sorkkaraudalla. Nainen ja kolmen kilon vasara oli kuulemma sykähdyttävä näky. Hmm. Tänään tuntuu kyllä vähän hauiksissa, että on heilutellut lekaa ja ruuvannut jättiruuveja seinistä. Miksi hitsissä ne viiskytluvulla käytti sellaisia ruuveja, joiten pää on niin litteä, ettei ruuvari pysy urassa edes? Eikä puhettakaan mistään ristipäistä.

Aika uupuneena painuin sänkyyn yhdentoista maissa ja heräsin parin tunnin päästä levottomista keittiöremppaunista. Melkein meinasin saada remonttipaniikin (en ole kovin hyvä näissä epästabiileissa tilanteissa), mutten ehtinyt, kun nukahdin uudelleen. Nukuin kuin tukki aamukasiin saakka. Herätessäni luulin tosin kellon olevan melkein kymmenen, sillä kelloradio sängyn vieressä näytti väärin.

Nousin sängystä pikapikaa, sillä luulin jo olevani myöhässä lähdössä hakemaan esikoista kaveriltaan. Autossa vasta tajusin katsoa kelloa uudestaan, matkalla vähän pihatien tuolla puolen. Pieni under the breath kiroilu, uukkari ja takaisin himaan. Nyt on cappucinot nautittu sun muuta, ja aika lähteä ihan oikeasti hakemaan tytärtä.

Oma domain kullan kallis

Ei mulla muuta, kuin että meidän palvelimet ja nettiyhteys on taas pystyssä. Ei tarvii olla mobiilinetin varassa, meilipalvelin toimii, samoin kuin blogitkin. Vanhaan SFFM:ään tässä välissä tehdyt postaukset löytyy nyt täältäkin, ja saan taas laitettua postauksia muihinkin blogeihini – ainakin jokunen koirapostaus odottelee tekemistään.

Eihän se paljon vaatinutkaan, yhden sunnuntain verra hommia ;) Porasin ethernet-rasioihin reiät johdoille ja ruuvasin kiinni seinään. Mies kytki puhelinjohdon rasiaan ja minä ethernet-kaapelin, kunhan ensin oltiin vedetty kaapeli lattian läpi autotallista (olemassa olevaa putkea pitkin; vanha käytöstä poistettu termostaatti johtoineen väistyi kaapelin tieltä). Toinen rasia tuli alakerran varasto/palvelinhuoneeseen.

Sillä välin, kun minä vein koirat ulos ja laitoin ruokaa niin meille kuin koirillekin, mies laittoi palvelimet ja piuhat paikoilleen. Airport kytkettiin vielä yläkerran rasiaan ja avot! Netti toimii :) Ei se tuulennopea ole, vanha puhelinjohto lienee ainakin osasyyllinen, mutta mobiilinettiä parempi, etenkin kun täällä on todella huono signaali.

Niin, ja nyt hoituu palaveritkin taas kotoa käsinkin. Siitä ilosta olen etänä ainakin huomisen ja ylihuomisen. Jibii!

 

 

Öljypulmia ja muuta pientä

Tämä talo lämpiää öljyllä, niin kuin niin moni muukin rintamamiestalo. Sälilössä tiettävästi vielä on öljyä, ehkä, ja meillä sattuu olemaan varsin uusi öljykattila, jossa on varalla sähkövastus, jos öljy sattuu loppumaan. Silti olisi kiva saada sitä öljyä talven varalle. Nämä öljyjutut tuntuvat kuitenkin olevan kaukana yksinkertaisesta. Ainakin silloin, kun jossain jotain menee vikaan, eikä kaikki pelitä kuten pitäisi.

Meille yritettiin toimittaa öljyä jo pari viikkoa sitten, kun vasta oltiin tähän muutettu. Silloin en löytänyt öljysäiliön lukon avainta. Teboilin rekka ajoi pihaan, ja hetken päästä kuski alkoi viittoa minulle jotain, minä kun seurailin tapahtumaa ikkunasta. Menin ulos kysymään, mitä kaipaa. “Avainta, ” sanoi kuski. Eh, ottia tuota…

Soitin miehelle, joka sanoi nähneensä ne avaimet jossain. Jossain on hyvä sana, etenkin kun talo on täynnä muuttolaatikoita ja Ikean kasseja ja huonekalut on onnellisesti sekaisin. Autotallikin pulisteli niin ettei sekaan meinannut mahtua. Etsin etsimistäni, ja yritin soittaa vuokraisännälle. Joka ei vastannut puhelimeensa, mutta soitti minulle takaisin muutaman tunnin päästä, Teboilin rekan jo aikaa sitten mentyä.

Seuraavalla viikolla soittelin Teboilille, että onkohan meille tuotu sitä öljyä. Oli nimittäin mies ottanut kuskia varten lukon kokonaan pois kannesta, avaimen viimein löydyttyä keittiön kiinteästä kaapista, johon muuta kamaa justeeraamalla olin juuri ja juuri saanut käteni sisään. Eipä ollut koko tilausta uusittu. “No, uusitaan nyt,” sanoin.

Viime viikonloppuna sitten pohdiskelin, jotta onkohan sitä öljyä nyt vieläkään sitten toimitettu. Päivystysnumero ei tiennyt kertoa, vaan käski soittaa maanantaina uudestaan, asiakaspalvelun aukioloaikaan. Satuinpa kuitenkin sunnuntaina katsomaan postin, jota ei ollut kukaan hakenut perjantaina. Sieltä löytyi lappu öljykuskilta: “öljyä ei voitu toimittaa, sillä ylitäyttösuoja ei toiminut.”

Lauantaina oltiin naapuria häiritty kysymyksillämme, kun talo oli kylymä. Olisin nostanut sisälämpötilaa, vaan kun en enää muistanut, miten se talon omistaja oli näyttänyt sen toimivan. Selkeää astesäätöä kun ei pannussa ole. Naapuri tuli katsomaan ja neuvomaan, ja samalla totesi, että talossa on kylmä, koska lämmitysvesipumppu ei ollut päällä. Kukaan ei tiedä miksi, ja kuinka kauan se oli ollut poissa päältä. Ei ihme, että patterit tuntuivat haaleilta, ja talo oli kylmä!

Naapuri justeerasi ja soitti meidän vuokraisännälle, ja justeerasi. Lopulta saivat sen pysymään käynnissä ja talo on siitä asti ollut taas lämmin. Mikä lie ollut syynä, nyt taas toimii. Mutta sitä öljyä siis ei ole toimitettu. Samainen naapuri tuli kanssamme katsomaan sitä ylitäyttösuojaa meidän kanssa, ja totesimme yksissä tuumin, että ei kai se toimi, kun johdot repsottaa miten sattuu. Joku on luultavasti jossain vaiheessa viime kevään ja tämän hetken välissä käynyt katolla ja alas tullessaan potkaissut johdot irti.

No, se on vielä vaiheessa se asia. Suoja pitäisi korjauttaa, mutta vielä ei mies ole ehtinyt jutella vuokraisännän kanssa siitä asiasta. Täällä pitäisi tehdä vähän muutakin. Sähkötöitä nyt ainakin. Ei uskalleta lamppuja laittaa/vaihtaa kattoon, kun johtoihin koskiessa insulaatiot varisee vaan. Menevät kytkennät vaarallisiksi. Onneksi täällä on melkein kaikkialla jotain valoja valmiiksi. Ja sitten on meidän ostamat töpseliin laitettavat ledit.

Palvelimet meillä seisovat yhä laatikoissa ja pakkauksissa, eli wifiä ei ole vieläkään. Mobiiliyhteydellä olen töitäkin etänä tehnyt.Viime viikonloppuna sentään tyhjennettiin ja takaisintäytettiin (järjestyksessä) autotalli niin että peräkammari, mihin palvelimet pystytetään, on siisti ja siellä voi jotain tehdäkin. Kuten laittaa palvelimia hyllyille. Ehkä joskus. Jotain sisäpiuhatöitäkin sekin vaatii… Mies on ollut työreissussa nyt 5 päivää tästä viikosta. TIedä milloin ehtii tehdä niille jotain.

Olohuone on kuitenkin suhteellisen jees jo. Telkkariseinä on rakennettu kaikkine kaappeinensa, vitriinit on pullollaan astioita ja muuta tavaraa, mitä viime viikonloppuna laatikoista purin, ja kirjahylly on kirjoja täynnänsä. Laatikoita on enää kymmenkunta purkamatta, keittiö- ja toimistokamaa. Odottavat keittiörempan tekemistä&valmistumista, jotta saadaan keittiökamat ja ruokapöytä keittiöön ja työpöytä ja jotain olkkarin nurkkaan.

Koirat on opetelleet itsekseen oloa, kun viime viikolla neljänä päivänä olivat keskenään kotona kuudesta kahdeksaan tuntia neljänä päivänä. Perjantaina tein etätöitä. Siinä on sitten pureskeltu yksi astmapiippu tuhannen päreiksi ja kaivettu mitälie olematonta rottaa sohvan sisuksista sun muuta pientä kivaa.

Eilen tuli ensilumi ja koirat menivät ihan sekaisin. Vetivät ja nuuskivat ja pomppivat ja huiskivat siihen malliin, että päätin tänään kävellä niiden kanssa tuonne entisille kotikulmille koirapuistoon, jotta saavat vähän telmiä lumessa. Meuhasivatkin siellä aikansa, minkä  jälkeen niille tuli kylmä ja lähdettiin takaisin kotiin. Vaikken lumesta laisin piittaakaan, kyllähän tämä marraskuinen maisema näin paljon kauniimpi ja valoisampi.

WP_20141122_019

Muuttojournal

Facebookkiin kertyy noita statuspäivityksiä. Niistä saa aikaan vaikka pienen muuto-journalin, jos ei muuta niin itseäni varten – veikkaan, että joskus vielä on hupaisaa lukea, mitä kaikkea tähänkin kaaosaikaan liittyi. Minä kun en jaksa ottaa elämää muutenkaan niin vakavasti (paitsi silloin kun otan), enimmäkseen nämä tähän muuttoon liittyvät kommellukset nytkin naurattaa (paitsi silloin kun ei naurata ollenkaan).

Oct.26

boxes piling up, but so much still to do…

Oct.31

moving to our new home. bunny guarding our steps

Nov.1

moving is moving along. and it’s not even raining

Nov.2

well, got that rain today… nnnggghhh…

me ja miljoona muuta – at Ikea Vantaa

three words. O.M.G. exhausted, bruised and my every muscle hurts. tomorrow: work day while dogsitting.

Nov.3

muuttomiehet työssä. koirat kytkettyinä makkarissa. peppu puuduksissa istun paljaalla lattialla läppäri sylissä. so far, the only casualty: kuistin rikkoutunut ikkuna. ei olisi sohva mahtunut muuten uuteen kotiin sisään.

***

moving company guys doing their thing. dogs leashed in the bedroom. my butt falling asleep as I sit on the bare bedroom floor working with my laptop on my lap. so far, the only casualty: a broken porch window. ’twas the only way to get our couch into the new house.

in the new home. got barely room to walk. how can we have so much stuff?! in other news, my H got a new job. yey!!

Nov.4

dog with a view. first day in new home

new home, new squeaky hedgehog

Nov.5

mini-cappucinos. beats gas station coffee any day (yesterday that was our only option). ‪#‎coffeemaker‬ ‪#‎espresso‬

Nov.7

ihmisten ilmoilla. mä en ole aamuihminen. jäätiin tyttären kanssa väärällä pysäkillä pois ja käveltiin ylimääräinen kilsa tihkusateessa. hyötyliikuntaa sekin. cappucino nro2 menossa, ehkä tämä tästä. työkavereille varoituksen sana: jos kysytte mitä kuuluu ja miten muutto etenee, saatte vastaukseksi puolen tunnin vuodatuksen

Nov.8

pesi saunan. vain mäntysuopa ja juuriharja puuttuivat. tuli se ihan puhtaaksi parketinpesuaineella ja pienellä keittiösienelläkin. ostoslistalle: juuriharja, mäntysuopaa, puuritilät saunan lattialle, uusi suihkukahva pesuhuoneeseen. huuhtelin saunan lattian (lauteisiin se ei oven vuoksi yltänyt) pesuhuoneen suihkulla, minkä jälkeen olin itsekin märkä. kahva on rikki ja suihkuttaa vettä iloisesti vastakkaiseenkin suuntaan… taidan aloittaa blogiartikkelisarjan rintamamiestalon laittamisen iloista

Nov.9

sunnuntaiaamu uudessa kodissa. perinteinen omeletti vaihtui espanjalaiseksi torillaksi hellan puuttuessa mutta uunin toimiessa. paikansin viimein kauan etsimäni leikkuulaudat: laatikonpohjimmaisina maustepurkkivuoren alla. maustepurkeille ei täällä tietenkään ole paikkaa vielä. what was I thinking? suolasirotin ja kaksikin perussuolamyllyä on yhä hukassa, mutta löytyi sentään vaaleanpunaista vuori/ruusu/whatnot-suolaa sisältävä mylly. ja pippurimylly. kyllä tämä tästä. tortilla con jamon, queso, cebolla, champinon y pimiento verde on maukasta

ai isänpäivä? tässä kotia laittaessa se unohtui vallan. en muutenkaan ole mikään juhlistaja. saatiin makkari kuosiin (niin pitkälti kuin se ilman Ikea-reissua onnistuu). nyt ei tarvitse etsiä vaatteita matkalaukuista, vaan ne löytyvät kaapeista. lounas oli tänään suklaata, mutta päivällinen ihan kunnon ruoka.

Nov.11

viinipullo. vanha koti on nyt loppusiivottu ja vimosetkin kamat haettu pois. enää puuttui korkkiruuvi. juuri ennen muuttoa sitä (yhtä monista) viimeksi tarvittiin. pakkasin sen yhden laatikon päällimmäiseksi. sitä laatikkoa ei nyt löydy. sisuunnuksissani kiipesin lopulta autotallissa pöydän päälle ja siitä kodinkoneita pitkin (tiskari, pesukone, kuivuri, yhä autotallissa) tutkimaan kaiken takana olevaa laatikkoa. varastokamaa, ylimääräisiä keittiövälineitä. toiveikkaana kaivoin, ja lopulta sen löysin. retkimallinen korkkiruuvi. aukesi se viinipullo silläkin.

Nov.14

bunny couple welcoming family and friends

testasi 63:n työmatkabussina. ihan ok, mitä nyt Mansku jumittaa. sen sijaan hermo meinaa mennä iPadiin ja mobiiliverkkoon – jumittaa Manskuakin pahemmin ja tökkii. töihinlähtöä himassa sentään helpotti se, että eilen saatiin eteinen kondikseen. olkkari puolestaan on entistä pahempi kaaos ennen kuin saadaan sinne järjestys rakennettua.

Nov.15

alkoi jo ollakin hiukan kylmä; kiertovesipumppu oli napsahtanut pois päältä eikä suostunut pysymään käynnissä. onneksi naapuri tiesi mitä tehdä sille, ja kun vielä ilmattiin yläkerran patterit, talo lämpiää taas.

serious drilling. putting some cabinets in place.

a dozen or so boxes unpacked. just about a million to go… girls’ rooms are a mess, but they seem to cope fine. J and A even built a fortress in their room.

Nov.16

daily report: living room is getting shape – tv wall unit is installed, our vast dvd/blueray collection in the cabinets, book case in place and as much of our book collection in the shelves as there fits (we’re so old school with our book and movie collections…), a whole lot of plates, glasses, decoration, etc. in vitrines. dining table is usable again, girls have curtains on their windows. and garage organized. phew, what a weekend!

…täydentyy…

 

Pienen mökin laittaja

Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja. Seinät kun saan valmihiksi, toisen pään teen kammariksi. Päähän toiseen pirttisen, pienen sievän, puhtoisen.

Enkä muista loppuja säkeistöjä, mutta jostain syystä tuo vanha laulu kumpusi jostain syvältä muistini sopukoista ja on soinut tänään päässäni, kun ollaan vihdoin ehditty alkaa laitella tätä uutta kotia muuttoruljanssin sijaan. Eihän tämä ihan pieni ole, muttei isokaan, eikä ihan mökki mutta vähän niinkun sinne päin. Etenkin tuolla saunaosastolla tulee kovinkin mökki mieleen.

Jos se vielä on jollekulle epäselvää, tämä uusi kotimme on siis ihan ehta rintamamiestalo. Suurimmaksi osaksi tämä on alkuperäiskuntoinen, joten laittamista tässä riittää ihan niin paljon kuin jaksaa ja haluaa laittaa. Sen lisäksi siis, että laittaa huonekalut ja tavarat paikoilleen.

Remppajuttuja ei olla sen kummemmin vielä tässä suunniteltu tekevämme – vuokratalo kuitenkin – muutoin kuin keittiön osalta – ne muutama hassu kaappi sieltä puretaan pois ja laitetaan kunnollinen perhekeittiö tilalle. Luultavasti vastaan kuitenkin tulee yhtä sun toista pienempää ja isompaa asiaa, jotka halutaan tehdä. Tai jotka tarvitsee tehdä.

Vanha koti on vielä loppusiivouksen viimeistä silausta vailla. Meidän piti tehdä se tänään, mutta omistaja päättikin tulla sinne viikonlopuksi (siivoamattomaan tyhjään taloon :o ) ja sanoi, että voidaan sitten tehdä loppusiivous maanantaina tai tiistaina. Selvä sitten, kivahan se on tehdä arkipäivänä, kun minä olen töissä.

Tämäpä poiki meille kuitenkin vapaamman lauantain. Palautettiin pakettiauto, käytiin kaupassa ja tultiin kotiin. Minä otin puolen tunnin nokoset sillä välin, kun mies tutkaili uuden uunin kytkentöjä. Ei se ihan yksinkertaista ollut, kun uunin kytkentäohjeissa oli viisi piuhaa, seinässä neljä ja esikoisen huoneessa yhä lymyävän uunin takaa irrotetussa kaapelissa kaksi plus kaksi yhteen kiedottuina. Mies oli kuvitellut voivansa käyttää sen uunin kaapelia, mutta lähtikin sitten kauppaan ostamaan uutta.

Uuni tuli kytkettyä ja päästiin viimein tekemään ihan oikeaa ruokaa tänään. Liettä meillä ei tosin ole vieläkään, sillä sille (erillinen pöytälevyyn asennettava mutta uuniin kytkettävä liesi) kävi niin hassusti, että sen lasi hajosi tuhannen päreiksi. Toivottavasti jostain saa uuden tuohon malliin sopivan… Minä laitoin broileria uuniin paistumaan ja menin siivoamaan saunatilaa.

Siellä oli kamaa muuton jäljiltä sen verran, että melkein lannistuin heti ovella. Halusin kuitenkin saunaan riittävän kovasti, että ryhdyiin hommiin. Kannoin tavaraa pesuhuoneesta ja saunasta muualle ja järkkäilin pukuhuonetta. Kuvittelin siirtäväni pukuhuoneen penkkiä snadisti seinää kohti, nappasin penkin toisesta reunasta nostaakseni sitä, jolloin kuului krunts kun toisessa päässä ruuvit antoivat myöden. Penkki oli ruuvattu kiinni rautatukiin, jotka on valettu seinään ja lattiaan kiinni.

Penkki oli entinen, enkä ole pahoillani. Ei ole mieskään: “Great! Take it out to the wood pile in the yard.” Olin muutenkin ajatellut, etten sitä penkkiä siihen niin halunnut. Meillä on omat penkit siihen tarkoitukseen. Ne rautatuet vähän haittaavat pukkarin sisustamista, mutta ei se mitään.

Saatuani paikat järjestykseen, katsoin saunaa ja totesin sen likaiseksi. Ei sillä, ei se yllättänyt. Se ei suinkaan ole ainoa paikka tässä talossa, jossa on paitsi ajan patinaa, myös silkkaa likaa, koska kukaan ei oikein siivonnut tätä ennen kuin me tähän muutettin. Tai ehkä osin, muttei kyllä ihan kunnolla.

Muistin nähneeni saunanpesuaineen eilen pakatessani vanhasta kodista niitä pesuaineita, joita ei siellä enää tarvita. Menin autotalliin kaivamaan niitä eilen tuotuja laatikoita. Löysin mm. tiskiharjan ja keittiöpyyhkeet ja yleispesuaineen, joita kaikkia olin jo kaipaillutkin, mutten saunanpesuainetta. Nyt sen hogasin: se on vanhassa kodissa, sillä sielläkin pitäisi vielä pestä sauna…

Valitsin pesuainekavalkadistamme parketinpesuaineen – close enough, tuumin – ja totesin, ettei meillä ole juuriharjaakaan. On minulla sellainen ollut, mutten tiedä mitä sille on käynyt, kun se ei ole vanhassa kodissa sen paremmin kuin uudessakaan. Juuriharja siis ostoslistalle. Ja mäntysuopaa. Tuollainen vanha kunnon sauna kuuluu pestä mäntysuovalla.

Pesin saunan juuriharjan puutteessa pienellä keittiösienellä ja huuhtelin vesiämpärillä, sillä pesuhuoneen suihkulla saa huuhdeltua vain osan lattiasta. Meillä on jossain puutarhaletku ja liitin, jolla sen saa kiinni normihanaan, mutta avainsana tässä talossa juuri nyt on *jossain*. Siinä saunan lattiaa huuhdellessani kastuin itsekin. Pesuhuoneen suihkukahva on halki ja ruiskutti vettä suoraan päälleni. Suihkukahva ostoslistalle. And on second thought, voisi kyllä ostaa uuden letkunkin sille.

Mies lämmitti saunan, minä kävin koirien kanssa ulkona ja laitoin ruoan. Broilerin rintaa ja parsakaalia. Ensimmäinen kunnollinen ruoka viikkoon. Kananugetteja, grillibroileria, pizzaa… Eilen ihan ok uunilohi lounaaksi, kun olin toimistolla. Mies söi eilenkin jotain. Illalliseksi syötiin eilen karjalanpiirakat chevréllä.

On se puusauna vaan ihan toista kuin sähkösauna. Pehmeä löyly, puusaunan tuoksu, vanhan saunan tunnelma. Melkein kuin mökillä olisi, keskellä Helsinkiä. Saunan ja suihkuhuoneen lattia on silkkaa betonia, vähän jo rapistuvaa, ei niin miellyttävää. Ostoslistalle puu- tai muoviritilöitä laitettavaksi lattioille. Ja himmeämpi lamppu saunaan; saunatunnelman vähän pilaa liian kirkas valo.

Saunan nurkat pitää myös vielä pestä kunnolla sen letkun avulla, sillä nuo koiramme painuvat sinne saunan perimmäiseen nurkkaan sen sijaan, että tulisivat lauteille. Tai no, kävi ne kumpikin hetken lauteillakin ihmettelemässä lämpöä. Timmy oma-aloitteisesti, Meggie vähän niinkun nostettuna ;)

Pesuhuoneessa on vanha saunapatakin. Talon omistajan mukaan sitä ei kannata enää käyttää. Rehellisesti sanoen, padan sisus ei oikein houkuttelekaan siihen… Mies ja muutossa jeesimässä ollut kaverinsa kuitenkin jo keksi sillekin käyttöä: täyteen jäitä ja olut- ja siideritölkit kylmään :D Ehkä sitten, jos joskus tuparit pidetään…

Nyt on mukavan raukea olo saunan jälkeen. Koiratkin on puhtaat ja nukkuvat kerällä. Aika seurata esimerkkiä. Huomenna on uusi päivä, uudet kujeet – ainakin sänky olisi tarkoitus kasata, jottei nämä patjat enää pääsisi seikkailemaan miten sattuu. Tässä talossa on jotain kumman kotoisaa.

 

Tätitalossa

Janet Evanovichin Stephanie Plum -kirjoissa Joe Morrelli asuu tädiltään perimässään talossa. Tätitalossa. Nyt me ollaan vuokralla vuokraisäntämme tädiltään perimässä talossa. Tätitalossa. Jostain syystä minulle aina tulee hyvin tätimäinen mielikuva talosta, jossa Morrelli asuu, vaikkakin siellä on poikamiesboximaisesti röhnösohva, jolla Joe, veljensä ja Bob-koiransa katsovat milloin footballia ja milloin baseballia ja mitä nyt sitten, syöden samalla pizzaa ja chipsejä ja tietty juovat olutta.

Mekin syötiin tänään meidän ihan omalla kivalla nahkasohvalla istuen pizzaa, mies joi olutta, lapset kokista ja minulla oli kyytipoikana Sherwood Oaky Cider, tämän hetken lempisiiderini. Telkkari ei ollut auki – telkkari ei edes vielä ole meidän kanssa samassa osoitteessa. Kumpikaan niistä.

Noutopizza on meillä harvinaisuus, samoin limsa. Mutta kun. Mutta kun meidän palapelimuutto isosta talosta pienempään tätitaloon on vielä vähän kesken. Ei meillä ole tällä hetkellä edes toimivaa hellaa tai uunia (paitsi esikoisen huoneessa, joka on joskus ollut yläkerran keittiö, yläkerran ollessa oma asuntonsa). Keittiö on tätikeittiö ja odottaa purkamista. Uusvanha keittiö odottaa keittiössä palasina, että se joskus saadaan asennettua purkutuomittujen kaappien tilalle.

Täällä on tätimäiset tapetit kaikkialla, erilainen lattia joka huoneessa, tätilamppuja vielä katossa, tätiverhot ikkunoissa. Paitsi yläkerrassa, missä tytöt majailevat ja kaipailevat verhoja ikkunoihinsa; verhot on kyllä täällä, muttei ole keretty laittaa niitä ikkunoihin. Yläkerran patteritkin pitäisi ilmata.

Muuttaminen on ihan syvältä. Muuttaminen isommasta pienempään on vielä syvemmältä. Hmm. Niin monta erilaista muuttoa kuin olenkin jo kokenut, tämä on ensimmäinen selkeä muutto isommasta pienempään, ilman että muuttoon on liittynyt jotain erikoista (kuten muuttoa äidin luota yhteen eksän kanssa, osittaismuuttoa omasta vuokralle väliaikaiseen asuntoon tai eron jälkeistä muuttoa omaan asuntoon).

Ei tätitalo ole ollenkaan paha. Tällaisessa vanhassa rintamamiestalossa on oma tunnelmansa. On vain niin pahuksen paljon tekemistä, kun ei omista ja muuttomiesten efforteista huolimatta saatu mitenkään kaikkea muutettua edes neljässä päivässä. Nyt on pari päivää aikaa tyhjentää vanhasta talosta viimeiset kamat ja siivota se (uuuh! jos isossa talossa on jotain negatiivista niin…).

Ei tämäkään ihan pieni ole, mutta tässä on kerroksen verran vähemmän neliöitä. Tai jotain. 70 neliötä vähemmän jos tarkkoja ollaan. Ennen edellistä taloa, asuin 75 neliön asunnossa. Kaiken järjen mukaan meidän ja kamojemme pitäisi mahtuman tähänkin ihan ok, mutta onhan tämä palapeli. Hiljaa hyvä tulee, kunhan nyt saataisiin vanha luovutettua ajallansa. Hyvä tästä tulee, kunhan ehditään laittaa kuntoon.

Täällä on puukiuas saunassa ja pari omenapuuta pihassa. Iso etupiha, johon voi tehdä kunnollisen puutarhan. Isohko takapiha, jonka reunasta alkaa pieni metsikkö. Käytiin tänään koirien kanssa vähän tutkimassa metsikköä päivällä pikkulenkillä. Se on tähän aikaan vuodesta vähän mutainen monin paikoin, mutta valoisassa oikein kiva metsikkö. Pimeän aikaan täällä on pihamailla (ja metsässä) tosi pimeää, kun ei ole pihavaloja.

Koirat ovat tästä kaikesta touhusta ihan ihmeissään. Pitävät sänkyjä (tai patjoja; esikoinen on ainoa, jolla on patjansa alla sänky, meidän muiden patjat on vielä lattialla ja sängyt odottavat kokoamistaan) turvapaikkoinaan, tuttujen hajujen vuoksi tietty. Keittiötä ne vähän pelkäävät ja saankin aina vähän houkutella, että tulevat syömään ruokansa sinne. Eiköhän koiruudetkin ajan kanssa totu uuteen kotiin.

Makuuhuoneen tapeteista tulee mieleen huoneeni, kun olin kymmenen vanha. Ja tästä blogitekstistä piti tulla muutopakina, mutta toisin kävi.