Vuosi 2013 kuvina / Year 2013 in pictures

On tullut aika katsoa kulunutta vuotta ja poimia sen kohokohdat blogiin. Tällä kertaa kelataan vuosi läpi kuvien kera, kuva per kk.

It’s time for a recap of the past year. This time I’ll go about it with pictures, one for each month.

Tammikuu oli luminen, mikä tiesi paljon lumitöitä. Tosikoisella oli menossa kärrynpyörävimma, teki kärrynpyöriä ulkonakin, kuvassa Tuomarinkylän Kartanon pihalla.

January was snowy, which meant a lot of snow plowing in the yard. Our youngest had a cartwheel fad going on; she made cartwheels even outdoors, as in the pic, on the yard of Tuomarinkylä Manor.

SH101994

Helmikuussa piipahdin muutaman päivän Kööpenhaminassa, Euroopan SharePoint-konferenssissa, missä melkein voitin tabletin hakkaamalla kuvan masiinaa. Melkein.

In February I visited Copenhagen for a few days, attending the European SharePoint conference, where I almost won a tablet by whacking that thing in the pic. Almost.

SAM_5995

Maaliskuussa ei kevät tuntunut tulevan ollenkaan, vaikka kuinka oli välillä aurikoisia päiviä. Palmusunnuntaina silti korkkasin kevään vuoden ensimmäisellä ulkoilmajäätelöllä mukavan kirpeän kävelyn päätteeksi.

March
was still real wintery and it felt like spring would never come. Still, I started the outdoors ice cream season at the end of March, on Palm Sunday after a nice crisp walk in the neighborhood.

IMG_2173

Huhtikuussa tosikoinen täytti pyöreät kymmenen vuotta. Lumi suli lopultakin, myös meidän pihalta sen jälkeen kun lapioin metrin lumikasan terassilta hajalleen ympäriinsä.

April saw my youngest daughter turn an even ten years old. The snow melted finally, even on our yard after I shoveled our deck clean of a good meter high platform of snow.

IMG_2265

Toukokuu toi kaasugrillin <3 Ja grillauskauden. Ja yhden kaveriporukan lasten yhteiset 10-vuotissynttärit. Ja esikoisen poniagility-kurssin ja kisat.

May
brought us a gas grill. And grilling season. And the b-day party for all 10 year olds of a bunch of my friends. And the oldest daughter’s pony agility course and competition.

SH101190

Kesäkuussa meidän pieni pihapuutarha kasvoi ja voi hyvin, tytöillä alkoi kesäloma, jota osin olivat meillä, osin mökeillä ja leireillä ja ties missä. Ja Juhannusaattona mutsi sai syöpädiagnoosinsa.

June
started the summer holiday of the girls, and they were partly staying with us, partly at summer places and camps and who remembers where. Our little garden was growing and flourishing. On the day of Midsummer Night my mom got a cancer diagnosis.

IMG_2554

Heinäkuussa esikoinen voitti esteleirikisojen 50cm luokan. Minä lensin viikoksi mutsin luo Las Palmasiin.
/
In July the oldest daughter won the 50cm class in the show jumping campschool competition. I flew to Las Palmas to be with my mom for a week.

SH100554

Elokuussa loppui loma, mutta sitä ennen vietettiin tyttöjen kanssa pari päivää kiertäen autolla Turun saaristoa.

My summer vacation ended in August, but before that, we spent a couple day with girls driving around in the Turku archipelago.

SH100888.JPG (2)

Syyskuussa piti olla mutsin leikkaus, mutta sitä ei voitukaan tehdä, joten odottelu ja ihmettely jatkui lisätutkimusten merkeissä. Esikoisesta tuli virallisesti teini, kun 13 vuotta tuli täyteen, ja keskimmäinenkin täytti jo 12. Tyttöjen serkku valmistui kokiksi.

September
turned the oldest daughter into a teen, as she had her magical 13th birthday. The middle girl turned already 12. My mom was supposed to have surgery, but that never happened, so the waiting continued. The girls’ cousin graduated as a cook.

Photo 7.9.2013 19.06.34

Lokakuussa hanhet lähti (toistamiseen?) ja me ajeltiin miehen kanssa erinäisiin kotimaankohteisiin minun työreissujani yhdessä.

October
saw the geese leave (for the second time?) and me and my husband drove together around to different placesin Finland on my business trips.

SH102411.JPG (2)

Marraskuun alkajaisiksi mutsi sai kuulla syöpänsä levinneen, sai lyhyen elinajan varoituksen, ja laittoi kotinsa Las Palmasissa pakettiin ja lensi Suomeen, asettuen osin meille, osin siskolle asumaan. Viikko mutsin tulon jälkeen Meggie the doggie sai meiltä loppuelämän kodin <3 Minä kävin MRI-tutkimuksissa tinnituksen ja kuulonaleneman vuoksi.

In the very beginning of November mom was told that her cancer had metastasized and given a short life time warning, so she packed her home and moved to Finland to live partly with us, partly with my sister. A week after mom arrived, Meggie the doggie got a new home with us, for the rest of her life <3 I had an MRI done because of tinnitus and hearing problems.

IMG_3767

Joulukuussa eleltiin ihan tavallista joulunodotusta, joulua ja sellaista. Vietettiin joulua meillä, mutsi, siskon perhe ja meidän perhe. Itsenäisyyspäivän tietämillä sain tietää, että korvassani on kuulohermokasvain, joka pitää leikata pois. Uuden vuoden kynnyksellä sain tietää, että leikkaus on heti alkuvuodesta.

December
went by with no bigger events. We spent Christmas at our house, my family, my mom, my sister and her family. Around our Independence day the doctor told me that I have a tumor in my hearing nerve and it needs to be operated. Right before New Year I learned that the operation will be in January, within only a few weeks.

pipari

Siitäkin huolimatta, oikein hyvää Uutta Vuotta 2014!

Be as it may, have a Happy New Year 2014!

[Check out also the WordPress summary of this blog in the year 2013]

 

Loma lomautuu

Kehitys kehittyy. Samalla logiikalla loma lomautuu?

Loma on vähän yli puolivälissä, puoltoista viikkoa vapaata takana, tasan viikko edessä. Joulussa oli oma tohinansa, ja omat lepopäivänsä. Tapanina oli eno kylässä ja laitettiin sitä varten ihan kunnon gourmet-ateria, ranskalaista keittiötä. Siinä oli kokkaamista melkeinpä enemmän kuin itse jouluaaton vietossa. Mukavaa puuhaa, kun ei tarvitse joka päivä tehdä samalla pieteetillä :)

Perjantaina tuli 2/3 tyttäristä, esikoinen ja tosikoinen. Keskimmäinen oli mummillaan tähän iltaan saakka. Sunnuntaina oli tv-huoneessa hulinaa, kun esikoisella oli pari kaveria kylässä ja kaikki neljä tyttöä katsoi leffaa ja pelasi pleikkaa ja lauloi SingStaria koko päivän. Mutsikin oli ystävillään iltapäivästä iltaan asti, joten oli melkein kuin oltaisiin oltu miehen kanssa kaksin. Plus koira. Luin melkein koko päivän, lukuunottamatta lenkkejä koiran kanssa.

Illat on venyneet myöhäisiksi leffojen seurassa, kun katsottiin tosikoisen kanssa Charlien enkeleitä. Teini itsepäisesti päätti, ettei äidin valitsema leffa kiinnosta, ei edes sitten kun pikkusisko tykkäsi ja halusi nähdä sen toisenkin. Tänä iltana on koko porukka koolla (koiraa myöten, paitsi mutsi) katsomassa Star Warsia. Onhan se jo nähty monta kertaa. Esikoinen kuulemma tuli katsomaan sitä vain koska söpöseksikäs Obi-Wan ;) Keskimmäinen preferoi Anakinia.

Jos viikonloppu menikin lähillä löhötessä nauttien ihanasta tylsyydestä, tänään on juostu senkin edestä. Ensin (olkoonkin, että kello siis oli silloin jo puoli päivä) kävin mutsin kanssa hoitamassa pari hänen asiaansa. Kun sieltä päästiin himaan, tulikin meille mutsin ystäväperhe kylään. Minä tosin lähdin siitä tyttöjen kanssa Jumboon, missä oli miljoona muutakin.

Meillä oli pari asiaa agendalla: kampaaja ja talvikengät kummallekin tytölle. Esikoiselle löytyi kengät Dinskosta ensimmäisten kymmenen minuutin sisällä. Ja kampaajakäynti oli oletetun mukava. Tosikoinen nautti pesusta, full with päähieronta ja kaikki. Esikoiselta leikattiin latvoista muutama sentti, tosikoinen halusi hiuksistaan pituutta pois kymmenisen senttiä.

Ja sitten etsittiin talvikenkiä tosikoiselle. Etsittiin jokaisesta Jumbon kenkäkaupasta. Etsittiin lasten kengistä ja naisten kengistä. Tarjolla oli läjäpäin sellaisia lasten talvilenkkareita, joita tosikoinenkin käytti vielä päiväkodissa. Ja naisten nahkakenkiä. Ja vääränkokoisia sellaisia talvikenkiä, jollaiset tosikoinen olisi halunnut. Kaikkialla vain liian pieniä tai liian isoja.

Yhdet oikeankokoiset Kangaroot löydettiin Anttilasta (ja niitä olisi ollut tarjolla muuallakin). Niiden malli oli väärä, puristivat jalkaterää. Ja Citymarketista sellaiset, joista oli kokoja jäljellä vaikka muille jakaa. Oletettavasti sen vuoksi, että ne olivat huonon tuntuiset jalassa, omituiset kävellä, kuulemma. Tyhjin käsin palattiin kotiin.

Tänä yönä on tähtikirkas taivas. Kävin viemässä Meggieä ulos viimeiselle iltakävelylle. Edellisen kerran kun ulkoilutin Meggieä kirkkaan tähtitaivaan alla, näin tähdenlennon. Tällä kertaa ainoa mikä tähtien seassa liikkui, oli lentokone laskukierroksellaan.

Huomenna on jo uuden vuoden aatto. Ylihuomenna on jo vuosi 2014. Aika ajautuu. Ensi vuonna esikoiseni täyttää 14 vuotta. Minä olin 14 kun tapasin hänen isänsä reilut 24 vuotta sitten! Tosikoinen on keväällä 11 ja syksyllä talossa on toinenkin teini keskimmäisen täyttäessä 13. Numeroita. Elämää.

Numeroista ja Uudesta Vuodesta puheen ollen. Katsaus vuoteen 2013 odottaa kirjoittamista. Stay tuned, kyllä se vielä tällä viikolla, kunhan päätän miten sen tällä kertaa teen.

 

Näin ITKIN viettää täydellisen joulupäivän

Disclaimers:

  • ITKIN = ihan tavallinen keski-ikäistyvä nainen, Marilka, 38
  • 'täydellinen' on suhteellinen käsite. Tänä vuonna joulupäivä oli lapseton puolilta päivin alkaen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä täydellisyyden tai epätäydellisyyden kanssa, niin vain sattui tänä vuonna olemaan.
  • Tämä blogipostaus sai inspiraationsa Hesarin typerästä jutusta “Näin hipsteri viettää täydellisen joulupäivän” (hipsterit: teidän joulunvietossanne ei ole minun puolestani mitään vikaa, Hesarin juttu on pöljä)

0:20 – Menet nukkumaan peiteltyäsi lapset sänkyihinsä. Vaikka tykkäätkin koirasta sängyn jalkopäässä, nautit siitä että se välillä, kuten tänä yönä, nukkuukin jonkun tyttären kanssa. Käperryt miehesi kainaloon tietäen ettei koira tuijota teitä vaikka tekisitte mitä.

9:45 – Heräät omituisesta unesta ja pohdit, onko tytär käynyt jo ulkona koiran kanssa. Jäät lojumaan sänkyyn vielä hetkeksi, jutellen miehesi kanssa.

10:05 – Vääntäydyt ylös sängystä herättämään lapsia, sillä reilun tunnin päästä pitäisi olla viemässä heitä toisille vanhemmilleen. Puhut yhden heistä viemään koiran ulos.

11:30 – Patistat tytöt autoon parikymmentä minuuttia aiottua myöhemmin, pannari- ja paahtoleipäaamiaisen (siis lasten, itsehän et enää sellaisia voi syödä, kun kertyy heti lantiolle) jälkeen, mutta onneksi se nyt ei ole niin pikkutarkkaa. Sisälläsi on pieni haikeus kun viet tyttäriä, mutta tiedät nauttivasi myös lapsettomista hetkistä. Sitä paitsi, hehän palaavat taas ihan muutaman päivän päästä.

12:20 – Palaat kotiin mukanasi paikalliselta ABC:ltä hakemasi 3 litraa maitoa (aina se loppuu kesken juhlapyhien) ja paketti tomusokeria. Päätät käydä suihkussa, kun et aamutuimaan ehtinyt.

13:30 – Istut sohvalle kirjoittamaan blogi-entryä joulusta ja leikkimään kuvien kanssa iPadilläsi.

14:50 – Lähdet koiran kanssa lenkille nauttien päivänvalosta, joskin harmaasta. Kävelette pitkän lenkin pysähtyen välillä juttelemaan muiden koirien ja niiden kävelyttäjien kanssa. Jahtaatte koiran kanssa eteen pompannutta pupua tietäen vallan hyvin ettette saa sitä kiinni (eikä se ole toki sinulla tarkoituksenakaan, koiralla kylläkin, mutta sehän on hihnassa).

16:30 – Palaat lenkiltä, jonka aikana mies on aloittanut keittiöhommat. Siirryt sujuvasti keittiöön valmistelemaan yhdessä banaani-pähkinäleipää ja kuorimaan veriappelsiineja ja granaattiomenoita Tapaninpäivän ateriaa varten. Laitat soimaan Abba Gold CD:n, jonka miehesi sai joululahjaksi isältäsi, saatteella 'Terveisiä museosta'. Pohdit ohikiitävän hetken isäsi huumorintajua.

17:15 – Mies huomaa unohtaneensa fariinisokerin, joten hyppäät autoon ja ajat jälleen ABC:lle hakemaan sitä. Siellä onkin enempi ruuhkaa kuin puolilta päivin, joten jätät auton puolittain jalkakäytävälle tien viereen kun pihaan ei mahdu. Nappaat hyllystä sokerin lisäksi Happy Joe -siiderin itsellesi. Miehellä on kotona omatekemä oluensa.

20:30 – Kananmaksamousse on jääkaapissa tekeytymässä, Tapaninpäivän ankan kastikkeen alku porisee padassa. Banaani-pähkinäleipä on valmista, ja istahdatte pöytään lämpimäisille.

20:45 – Lähdet koiran kanssa ulos, luullen sitä illan viimeiseksi lenkiksi.

21:25 – Siirryt miehen ja koiran kanssa TV-huoneeseen. Valitsette elokuvaksi Matrixin, koska sinä et sen ilmestyessä ollut vielä löytänyt sisäistä nörttiäsi, ja näin ollen leffa oli jäänyt katsomatta silloin aikoinaan. Paikkaat nyt aukon tässä kohdassa sivistystäsi.

22:50 – Noin puolivälissä leffaa koira käy levottomaksi ja pyytää päästä jälleen ulos. Otat pikkutorkut sillä välin kun mies käy tupakalla ja käyttää koiran pissalla. Katsotte elokuvan loppuun.

0:00 – Kello näyttää tasan puolta yötä kömpiessänne taas sänkyyn. Yrität lukea hetken, mutta silmät painuvat kiinni.

ZZZzzz…

 

Family Christmas

Yesterday was Christmas Eve, the day of the main Christmas celebrations in Finland. The weather outside was frightful, not at all for any snow or snowfall, but for the pouring rain. This year, we can only dream of a white Christmas in the midst of all the grayness outside. We had no delightful fire either, not in our fireplace anyway, for our fireplace is not in any cozy kind of a room, but downstairs in this passthrough area.

What we did have, was candles, good food and family. And a cinnamon stick, some cloves and raisins slowly brewing in a little chocolote fondue pot, spreading around a touch of Christmas smells. This time of the year, our day here is less than six hours long anyway, so apart from taking the dog out, you couldn’t really even notice the miserable weather. Or, well, I guess you could, but it was quite easy to forget, with all the warmth inside the house.

During the week before Christmas, the girls had baked and decorated some gingerbread cookies and a small gingerbread house. Those, and some Christmas chocolates and marmalades and those candles, made up for most of our Christmas decorations this year. My husband and I even felt a bit creative on Sunday and hung up the cookies on the wall, in a Christmas tree pattern, and a bell pattern.

Our daughters, who otherwise we spending this week with their other parents, came around noon or early afternoon yesterday, to spend the Christmas Eve here together with us. The Christmas that may well be the last for my mom, what with her advanced lung cancer, unless the chemo treatments strating early next year slay the cancer significantly. So we were all here. Me and my husband, our three daughters, my sister and her husband and little daughter, my mom and of course our newest family member the dog too.

We had our kind of traditional Finnish Christmas, picking out the parts we like and adding to it. We had the first course with smoked salmon, salted salmon, salmon eggs (you see a pattern here?), boiled potatoes, mushroom salad and such. We had the main course with a tiny ham, half of a smoked turkey, the sides of baked potato and rutabaga casseroles and peas, pomegranate seeds and such. And we had the coffee table with three different sorts of cakes and chocolates and gingerbread and all.

We took it easy. Doing things bit by bit in no hurry, the table was set by the time my mom came with my sister’s family at around three in the afternoon. And by the time the oldest of daughters came home from walking the dog, all wet and miserable, the first course was served. After that, taking a break to clean up the first course, have a sample of my husband’s home brewed stout beer (not me though, I dislike beer heavily!), we sat down for the equaly delicious main course.

With our bellies full, we let the kids out of their anxiety and carried the piles of presents to the living room. Wth the new dog who is still only learning to behave, we did not venture a Christmas tree this year, nor even dare leave the presents piled up anywhere in sight, but had them hidden in my mom’s room until it was time to pass them out to their receivers.

Obviously the girls had been real good all year long, me not so much (though I did get the white winter coat I’ve been wanting all autumn, but I sort of propagated that myself ;) ). At least if you believe in Santa and the elves and all that bs about being nice, not naughty. I don’t really. I mean I don’t exploit such things as naughty or nice children. I discipline them and correct their behaviour if it’s not good. But none of that unnecessary shaming in this house. We are all worthy, even if sometimes our behaviour may not be good like it should.

So, anyway. All the girls, from the smallest to the biggest one, got a quite sensible pile of gifts. Things that they had wished for, nice things they needed. Like some shirts, sweaters, PS3 games, One Direction stuff… And the oldest daughter we deemed old enought to get the proper Nikon Coolpix camera she had dreamed of. She is a very good photographer too! And I’ve got to say now I’m a bit jealous of the camera. It’s way better than mine ;)

My sister left with her family in the early evening, to put the littlest one to sleep. Our girls went downstairs to the TV room to watch the One Direction movie This Is Us. My mom went to take a nap. It was only me, my man and our dog sitting in our combined dining and living room, listening to some music after cleaning up the kitchen. We went for a walk with the dog, enjoying the fresh air as it was not raining anymore, and saying hi to other dogs and their walkers we met on our way.

Today the girls went back to their other parents again. The house is quiet again after a good 24 hours (minus the night hours ;) ) full of the happy sounds of the girls. Me, my husband, the dog and my mom. They’ll be back on Friday, or at least the oldest and youngest will; the middle one is spending some time at her grandma’s and will join us when coming back from there. I like the peace and quiet, but at the same time I miss them too.

The youngest of them gave me a chocolate lollipop for Christmas, together with this wooden heart where she had written Marry Christmas, Mom (in Finnish). The lollipop said “I love you”. I just ate it. I love you too, baby! I love all of my girls! It was a lovely Christmas Eve with family <3

 

Sulfaatiton sopii kaikille

Minulla on herkästi kuivuva iho, ja herkästi kuivuva päänahka, kuten aika monella muullakin suomalaisella. “Hilse”ongelmani alkoivat varhaisessa teini-iässä, ja sitä vastaan sitten tapeltiin milloin milläkin shampoolla ja linimentillä apteekista ja kaupasta.

Kamppailin ongelman kanssa, kunnes kerran jo pitkälti päälle parikymppisenä satuin sellaiselle kampaajalle, joka kertoi minulle, että päänahkani on vain kuiva. Että hilseshampoot oikeasti vain pahentavat ongelmaani auttamisen sijaan. Että minun pitäisi oikeastaan käyttää kuivalle päänahalle tarkoitettuja tuotteita, ja opasti minut valitsemaan shampooni ja hoitoaineeni oikein, kampaamotuotteista, jotka kosteuttavat nahkaakin, eivät vain hiuksia.

Kampaamotuotteet ovat kalliita, melkein 100 euroa litralta tässä maassa. Ja valikoima kuivalle päänahalle ongelman laajuteen nähden surkea – ehkä siksi, että kuivaa päänahkaa yhä pyritään hoitamaan marketin hilseshampoilla. Citymarketin kampaamomyymälästä on usein saanut noita kalliita tuotteita about puoleen hintaan, 8 euroa pieni pullo. Ja sitten taas yhtäkkiä kaikki olikin vain normaalihintaista.

Ei siinä mitään niin kauan kuin minä olin ainoa, joka noita käytti. Pari vuotta sitten alkoi kuitenkin sama ongelma vaivata esikoistani. Ja sitten viime vuoden aikana keskimmäistä. Ja sitten ihan viime aikoina alkoi tosikoinenkin valittaa samaa päänahan kutinaa ja hilseilyä. Ja yhtäkkiä pullollinen tuota shampoota ja hoitoainetta meni pullo viikossa neljään pitkätukkaiseen päähän.

Shampoosta ja hoitoaineesta tuli merkittävä menoerä. Joten mies alkoi tutkia vähän tarkemmin tätä shampoo-asiaa etenkin, ja havaitsi, että useimmiten päänahkaa kuivattaa shampoon sulfaatti. Ja tuota sulfaattia on melkein kaikissa shampoissa, koska se on se mikä saa sen vaahtoamaan. Ilman sulfaattia shampoo ei juuri vaahtoa.

Sitä emme tiedä vieläkään, mikä se kuivalle nahalle tarkoitetun shampoon secret ingredient on – jos sellaista edes on – mutta päätettiin kokeilla sulfaatitonta. Googlailtiin tovi, melkein meinattiin tilata jotain jostain verkkokaupasta, mutta sitten silmiin osui Oliivi. Oliivi on sulfaatiton shampoo, jota saa kolmen euron hintaan Prismasta.

Oliivi sopii minullekin. Olen käyttänyt sitä noin kuukauden päivät nyt, eikä sitä tavanomaista kutiamista ole esiintynyt. Siis sitä, mikä normaalisti on alkanut viimeistä toisesta pesukerrasta tavallisella shampoolla, millä tahansa muulla kuin Bio+ tai System4 -shampoilla, kampaamotuotteista markettituotteisiin. Eikä ole tytötkään valittaneet. Eikä koira!

Kuten sanottua, sulfaatiton shampoo ei vaahtoa juurikaan , joten sen käyttöön on asennoiduttava vähän toisin kuin tavallisen shampoon. Ei ollut ongelma tytöillekään; kun opastin heitä vähän, tuota shampoota on itse asiassa kulunut vähemmän kuin niitä vaahtoavia! Hiukset tulevat silti aivan yhtä puhtaiksi. Ja koiran turkki sileäksi ja kiiltäväksi.

Arveltiin nimittäin, että sulfaatiton shampoo voisi sopia koiralle yhtä hyvin kuin herkälle ihmisihollekin, sillä siinä ei ole mitään nahkaa ärsyttävää ja kuivattavaa. Ja näin näyttäisi olevankin. Meggie on nyt kertaalleen pesty tuolla Oliivi-shampoolla, eikä mitään iho-oireita ole.

En tiedä, mitä kampaajani tähän sanoo, mutta näin sanoo empiirinen kokeeni. Sulfaatiton sopii kaikille, ainakin meidän perheessä.

Stressitöntä joulua

Ihmisiä kaikkialla. Aamulla, päivällä illalla. Kun muurahaiset kulkemassa kukin omaa polkuaan. Kiireisinä, kärsimättöminä. Ostamassa ruokaa kuin sitä ei saisi seuraavaan vuoteen. Ostamassa toinen toistaan kalliimpia joululahjoja, kun saajallahan on jo kaikkea! Ja pitää saada uudet joulukoristeet, uudet jouluvalot, kinkku, laatikot, sitä ja tätä.

Meillä ei ole tänä vuonna jouluvaloja, eikä joulukoristeen koristetta esillä. Ei olla jaksettu kaivaa esiin, tsekata että valot toimii, ripustaa kuistille. Ovikranssin vaihdoin pupuista jouluporoihin. Jouluaterian osa ostettiin tänään (systeri ja mutsi hoitavat loppuosan), ja rykäisin kahdessa tunnissa Jumbon ruuhkissa tytöille lahjat täyttäen ainakin pari toivetta.

Jumbossa oli ahdistavaa. Silti tänä vuonna pari tuntia siellä pakokauhun kiilto silmissä oli helpompi vaihtoehto kuin etsiä tyttöjen toiveita online-kaupoista. Etenkin kun vasta tässä viime viikolla aivoni vihdoin kykenivät muodostamaan jonkinmoisen ymmärryksen, mitä heille haluan hommata. En ole jaksanut pohtia, joten annoin alitajunnan hoitaa, ja hoitihan se.

Se oli joskus kuusi tai seitsemän vuotta sitten, kun olin koko jouluviikon kipeänä. Aatonaattona nousin sängystä ihmetellen miksi koti keinui – minulla oli 39,9 astetta kuumetta. Laitoin kinkun uuniin ja painuin takaisin nukkumaan, ja nousin seuraavan kerran kuusi tuntia myöhemmin ottamaan sen uunista. Siinä ne jouluvalmistelut. Tytöt hakivat kuusen vaarin kanssa, joka tuli käymään silloin illalla.

Joulu tuli silti silloinkin. Sellainen joulu kuin silloin oli mahdollinen, perheen kummankin aikuisen ollessa kipeänä.

Suvi Ahola kirjoitteli Hesarin kolumnissaan, että “unelmien joulun valmistamiseen pitäisi ottaa lomaa töistä” ja pohdiskeli sitä kiirettä, mikä kaikessa joulun valmistamisessa on, mutta että onneksi on neljä adventtia jaksottamassa valmistautumista. Minä sanoisin, että ehkä kannattaisi tarkistaa joulu-unelmansa, jos paineet alkaa jo marraskuun lopussa, eikä silti ehdi kaikkea. Minä sanoisin, että joulu on yleisesti ottaen aivan liian kaupallinen.

Keskimmäinen kirjoitti tänä vuonna lahjatoivelistaansa: “rauhallinen joulu perheen kanssa”. Se on ollut minun lahjatoivelistani ensimmäinen ja ainoa toive jo monta vuotta. Ja onhan se joka vuosi toteutunutkin :) Ihan ilman hössötyksiä, kokkauspaineita, siivousstressiä ja ylenpalttista kaupoissa juoksemista, vaikka niitä joululahjoja aina onkin jokunen – ja ehdottomasti arvostan sitä, että tyttäretkin ovat aina halunneet myös antaa lahjoja, minullekin; rakkaudella annettuja, rakkaudella vastaanotettuja!

Jouluun voi sisällyttää juuri niin paljon tai vähän kuin itse haluaa. Ei ole pakko laittaa rosollia ja tehdä piparkakkutaikinaa itse, tai edes tehdä pipareita! tai väkertää kahtasataa joulukorttia itse tai… Ei ole pakko! Ei ole pakko kääriä rumia villasukkia pakettiin, mennä Tapanina tanssimaan, tykätä joulukinkusta, laulaa tiptap, tai olla niinkuin Esko Aho, jos ei taho!

Jos joulu stressaa, on aika miettiä, mitä itse joululta odottaa, mikä itselle ja omalle perheelle on tärkeää jouluna ja keskittyä vain siihen sen sijaan että traditioiden ja tapojen vuoksi pitää leipoa kymmentä eri sorttia kakkua ja laittaa edellisvuotta hienommat jouluvalot pihaan, kun kert naapurikin. Koko muu maailma kylpeköön lipeäkalassaan, meillä joulu tulee sellaisena kuin kulloinkin hyvältä tuntuu. En ota joulusta sen enempää paineita kuin vuoden muistakaan päivistä. Joulun ilo on pintaa syvemmällä.

Meidän joulu. Teidän joulu. Olkoon se stressitön ja ihana!