Yhdet lastenkutsut taas takana. Whew. Seitsemän kuukautta taas ennen seuraavia, ehtii sentään toipua tässä välissä. Esikoinen täyttää viikon päästä kuusi ja kaverisynttäreitä vietettiin siis tänään. Kavereita oli vain neljä, mutta riitti sitä vilinää siinäkin.

 

Siitä saakka kun esikoisella oli ensimmäiset kaverisynttärit täyttäessään kolme, on kaverisynttärit toteutettu aina löyhästi jotain teemaa noudattaen. Tarkoittaa sitä, ettei vierailta ole edellytetty mitään edes naamiaisia tms. vaan kutsukortit, jäätelökakku ja kertakäyttöastiat ovat olleet enemmän tai vähemmän teeman mukaiset. Teemoissa on nähty Peppiä, dalmiksia, norsua ja tällä kertaa Mikki/Aku/muu Ankkalinnan väki.

 

Mutta sepäs osoittautuikin tällä kertaa hankalaksi. Muodissa on (heh, kuinkas muuten, törmäsin jälleen tähän trendiasiaan) prinsessat, barbiet, winxit (vai miten se kirjotetaan?) ja poikien osastolla spidikset, batmanit ym. Mutta ankkalinnalaisia ei missään. EI MISSÄÄN. Ravasin prismat ja tarjoustalot ja tiimarit ja cittarit, kaikki. Viimein Stockalta löytyi Mikki-tavaraa enemmänkin. Hurray for Stockmann! Jälleen kerran.

 

Viimein siis käytyäni parissakymmenessä eri kaupassa minulla oli kasassa kaikki tarvittavat kertisastiat, jätskit, ilmapallot, kiitospussihilppeet jne. asianmukaisesti teemaa noudattaen. Saatoin nauttia eilen rauhassa illasta ulkona ystävien kanssa tietäen, että tämän päivän kekkereitä varten oli kaikki valmiina.

 

Ja tänään sitten itse bileet. Ihan hauskathan ne oli, joskin väsyttävätkin, minulle. Lapset söi, leikki, laittoi Ihaalle häntää, puhalteli saippuakuplia ym. Pelkästään jo esikoisen ilo juhlistaan teki kaiken ravaamiseni ja järjestelemiseni jälleen vaivan arvoiseksi 🙂