Cold to the core

Snow has been coming down in Helsinki again for days and again. Today the temperature climbed somewhere slightly above zero, though, making the world wet and the downcoming snow sleet, almost rain. Somehow more familiar than these heavy snow winters, that sleet is, even though I can remember winters like this from my childhood too.

Surullisen merenneidon kaupunki

Kööpenhamina oli kuin Helsinki marraskuussa (sellaisena tavallisena mustana marraskuuna), kun maanantai-iltana puoli seitsemän aikaan katselimme ystäväni kanssa kaupunkia taksin ikkunasta matkalla hotelliimme. Oli pimeää ja sateista, lumesta ei tietoakaan. Paikka tuntui jotensakin luotaantyöntävältä, mutta pakko oli lähteä liikkeelle sen verran, että etsimään ruokaa. Hyinen oli sää aamullakin, kun matkattiin Bella Center -kongressikeskukseen, missä oli SharePoint

Hand in my pocket

Some sort of uneasiness and restlessness has parked itself inside of me but I can’t really pin it down. I woke up again from strange dreams, somehow disturbing yet not really bad dreams, several times in the course of the morning hours, starting at five or so. By the time it was seven o’clock and

Arvioitavana aamu

Maanantaiaamu jälleen… Elämä on. Viikko kuluu nopsaan kuitenkin, kohta on taas perjantai. Ja sitten on kohta taas maanantai. Vähän tuohon kuvan tyyliin esikoiseni 12v luonnehti tätä kiertokulkua perjantaina, vai millonkahan se oli. Välillä maanantaiaamu on, noh, aika maanantainen. Välillä vähän vähemmän. Tänään heräsin ensin kuudelta tarkistamaan, ettei kello ollut vielä ohittanut seitsemää (ihan kuin kännykkäni