Myrskyn vangit

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kuten sarjakuvasankarini Snoopy tapasi aloittaa kirjoitelmansa piskuisella kirjoituskoneellaan, joka oli hädin tuskin tätä iPad-näppäimistökansi-yhdistelmää suurempi. Vanhalla kirjoituskoneella, joka ei tuntenut korjaamista tekstin keskellä tai muutakaan. Esikoisen kanssa oli tässä aivan päivä, pari sitten puhetta niistä semmoisista, kun kerroin että sellaisella minäkin kirjoittelin kadonneet tarinani Amos Pandasesta, yksityisetsivästä. “Kamalan epäkäytännöllistä! Entä

Kevättä odotellessa

Citymarket lähetti minulle tänään sähköpostia: “…haemme keväistä valokuvaa huhtikuun lopulla ilmestyvän VIIKKO-lehden kanteen. Nappaa sopiva kuva ja lähetä se meille 17.3. mennessä…” Nauratti vähän. Joku ei nyt ole ihan katsonut ikkunasta ulos. Eikä lukenut sääennustetta. Tai ehkä siellä on vain ollut joku minua optimistisempi kilpailua pykäämässä, sillä näillä näkymin jollei ehtinyt napata kilpailuun sopivaa kuvaa

Pienestä kii

Aamuruuhkaisuudesta Viimeaikaisten empiiristen havaintojeni mukaan ihmiset ovat tapojensa orjia, creatures of habit, myös sen suhteen mihin aikaan lähtevät aamuisin töihin. Ehkä osin työnantajien vaatimuksestakin, mutta sen ymmärryksen perusteella, että pk-seudulla on varsin paljon liukuvalla työajalla siunattuja toimihenkilöitä, väittäisin, että varsin moni lähtee töihin joka aamu liki minuutilleen samaan aikaan omasta halustaan, tiedostaen tai tiedostamattaan. Tämän

Vaaleanpunaisesta pimeään

Ulkona on vaaleanpunaista. Saunanraikkaana istuskelen sohvalla iPadini kanssa. Taustalla soi dreamy Morcheeba. Mies keittiössä valmistaa tacoja. Esikoinen meni nukkumaan meidän muiden ollessa saunassa, mistä lie noin väsynyt. Tosikoinen kävi kinumassa otsatukanleikkausta, kun isommatkin otsiksen halusi ja sai, mutta kun sanoin etten juuri nyt jaksa leikata hiuksiaan, puhui typy keskimmäisen ympäri lähtemään kanssaan ulos. Hiihtolomani on

Tilkkuja elämän täkistä

Eräänä päivänä viime viikolla, sinä ainoana päivänä jona en ajanut Turun moottoritietä, seisoin puolilta päivin Kurvissa odottamassa ratikkaa, matkalla asiakkaalle. Mieleni teki tupakkaa, ehkä ensimmäisen kerran ihan tosissaan sitten viime heinäkuun, jolloin lopetin koko touhun. Harkitsin kävelemistä Ärrälle hakemaan askin, mutta päätin pitää pääni ja seisoin aloillani pysäkillä, katsellen ihmisiä ympärilläni. Jälkeenpäin, sitten illalla jutellessani